Tätä en ikinä uskonut sanovani ääneen: rakastan talvea – ja vieläpä erityisesti tammikuuta!

Yllättävä rakkaus kylmää ja pimeää kohtaan johtuu luultavasti osittain siitä, että olin äsken kaksi viikkoa Thaimaassa lataamassa D-vitamiinivarastoani, joten ymmärrän täysin, jos tämä rakkaudenjulistus ei ihan heti saa kaikkien sukkia pyörimään jaloissa.

Koen kuitenkin juuri nyt olevani jonkinlaisessa valaistuneessa lomanjälkeisessä tilassa, ja että minun on pakko levittää talven ilosanomaa kaikille! Palattuani Suomeen näin nimittäin talven uusin silmin. Olen miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että talvi on Ihmisen Parasta Aikaa. Here´s why:

Talvella on ok olla vain kotona

Olen hieman introvertti ja tarvitsen paljon aikaa yksin. Olen huomannut, että pystyn viettämään vain rajoitetun ajan ihmisten ympäröimänä. Sitten patterini loppuvat ja minun pitää vetäyty yksin jonnekin omaan nurkkaani lataamaan ne. Muuten muutun zombiemaiseksi ihmisraunioksi.

Rakastan talvea, koska silloin on ok Olla Vain Kotona. On vähemmän sosiaalista painetta osallistua eri menoihin ja voi hyvällä omatunnolla vain hengailla kotona, lueskella, katsoa leffoja tai miettiä elämää. Jos ei tee mieli lähteä jonnekin voi myös helposti huijata, että on vähän kipeä – kukaan ei epäile mitään, koska tauteja on kaikkialla.

Aivan parasta aikaa ovat harmaat tai jääkylmät viikonloput, kun lunta tai räntää sataa vaakatasossa, eikä kukaan täysjärkinen ihminen mene ulos. Silloin käyn kuumassa suihkussa, kuorin vartaloni ja levitän naamaani kosteuttavan naamion (kuten tämän Patykan luksusnaamion). Talvella on jotenkin erityisen ihana huolehtia ihostaan kuivaharjaamalla ja kosteuttamalla. Kun luonto on käyttäytyy vähän huonosti, tekee mieli olla eksta-kiltti itselleen: nukkua paljon, levätä ja juhlia vähän vähemmän. Ladata patterit kunnolla kevättä varten.

Lempipuuhaani nyt on pukeutua kuvissa olevaan oloasuun ja hautautua viltin ja lampaantaljan alle sohvaan. Juon paljon teetä (Japanista saatu raikas vihreä tee ja Théhuoneen Ayurveda Organic -sekoitus ovat tämänhetkiset suosikkini) ja luen kirjaa. Olen taas löytänyt lukemisen ja olen siitä tosi onnellinen. Luin lomalla kahdessa viikossa seitsemän kirjaa, minkä jälkeen oli todella ravittu olo. Tänä vuonna aion skarpata ja lukea enemmän.

Talvivaatteet

Hah, enpä olisi uskonut, että vielä joskus ylistäisin talvivaatteita. Noita viheliäisiä toppakerrastoja, jotka saavat kaikki näyttämään yhtä eleganteilta kuin tarhaikäiset ipanat hiekkalaatikolla. Mutta kyllä, lämpimät ja käytännölliset talvivaatteet ovat ihania.

Hankin juuri silkki-merinovillahousut ja ne ovat parantaneet elämänlaatuani huomattavasti. Kun puen villahousut, minusta tuntuu siltä, että olen ottanut elämäni ohjat käsiini. Olen nainen, joka ei suostu palelemaan ja joka pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Villahousuihin sonnustautuminen tuntuu vähän siltä, kuin olisi juuri saanut veroilmoituksen täytettyä tai pakastimen sulatettua. On kunnollinen olo.

Lisäksi villahousut eivät ole yhtä tiukat kuin villasukkahousut, eikä niitä ole pakko pestä koko ajan. Kun ne sujauttaa housujen alle (käytän talvella ainoastaan leveitä housuja – vain hullut sullovat pillihousujen alle villakerraston! Raajani joutuvat paniikkiin pelkästä ajatuksesta!), ei ole pakko pukea sitä isointa Barbapapa-neuletta vaan voi laittaa jonkun seksikkään silkkipaidan. Kun pöksyjen alla on villakerros, ei palele. Hankin myös villaisen tank-topin Stockmannilta (Madiva), jota käytän ohuiden paitojen alla. Kuvassa näkyvät housut ovat liettualaisen About-merkin ja ostettu TRE:stä.

Hyvän luottoneuleen voimaa ei myöskään pidä aliarvioida. Paras asia, joka minulle on tänä talvena tapahtunut on se, että Arelan uuden Arela Sunday -kotivaatemalliston pumpulinpehmeä Eelia kashmirtunika astui elämääni.

Suuri neule on vähän kuin peitto, mutta myös niin elegantti, että puen sen ilomielin päälleni myös iltamenoihin. Isossa ja ylellisessä kashmirviittassani tunnen itseni House of Cards -sarjan Claire Underwoodiksi – määrätietoiseksi ja kunnianhimoiseksi. Myös pehmeä vaate voi näköjään olla power-vaate.

Nepalissa tehty neule on värjäämätönt kashmiria, eli siellä jossain on vuohia, jotka ovat juuri tämän neuleen värisiä. Elegantteja vuohia! Käytän sitä melkein joka päivä, koska se tuntuu niin hyvältä. Säilytän sitä oikeaoppisesti viikattuna (älä ikinä säilytä neuleita henkarissa), ja pidän sen vieressä aina pientä seetripuupalaa ötököiden varalta. Haluan, että tämä neule säilyy kaapissani koko ikäni.

Saunominen on paljon ihanampaa talvella kuin kesällä

Kävin äsken ensimmäistä kertaa Kulttuurisaunassa ja ostin melkein heti kymmenen kerran sarjalipun sinne. Voisin muuttaa tuohon seesteiseen saunarakennukseen! Tavoitteeni on käydä talvella kerran viikossa saunassa sillä uskon, että sen lisäksi, että saunominen lämmittää kolottavia luita, se rauhoittaa ja pitää stressin loitolla.

Ja onko mitään ihanampaa kuin lämmin sauna jääkylmänä päivänä? Yksi elämäni hienoimpia saunakokemuksia oli se, kun olin eräänä jouluna Istanbulissa ja kävin hamamissa. Istanbulissa oli jäätävää, enkä tietenkään ollut pakannut tarpeeksi vaatteita mukaan. Koko ajan oli vähän kylmä. Kun kävelin kohti hamamia naamaani satoi räntää ja varpaani olivat niin jääkalikat, että luulin, että ne joudutaan amputoimaan. Olen harvoin ollut yhtä onnellinen kuin tuolloin, kun makoilin hamamissa kuumalla marmorilevyllä ja tunsin, kuinka raajani hitaasti sulivat.

Elämänrytmi muuttuu hitaammaksi

Talvella kaikki ovat vähän survival modessa, joten jos onnistuu käymään töissä ja ehkä treeneissä, niin voi jo taputtaa itseään olkapäälle.  Ei ole pakko tehdä niin paljon. Ei säntäillä galleriakierroksilla, pyöriä kaupungilla, tehdä retkiä lähisaarille, käydä kirpputoreilla. Riittää, että selviää arjesta.

Ja kun ei tarvitse tehdä muuta kuin selvitä arjesta, ehtii arjesta tehdä mahdollisimman kivan. Kokeilla uusia reseptejä (tein juuri vegaani-moussakaa), poltella kynttilöitä (en malta odottaa, että &Other Stories ja niiden budjettituoksukynttilät tulevat Helsinkiin), siivota makuuhuone ja muistaa vaihtaa lakanat usein, jotta sängyssä olisi ihana olla ja lukea siellä superkauan ennen nukkumaanmenoa.

Kun jääkaapista vielä löytyy itsetehtyä aroniahilloa, jonka hillosi viime syksynä kavereiden kanssa sadonkorjuuviikonloppuna, tuntuu siltä, että elämä on aika hyvässä jamassa. Sunnuntaiaamuna mikään ei voita hillovoileipiä.

En tietenkään haluaisi, että elämässäni olisi aina talvi, mutta koska meillä nyt sattuu olemaan kylmää ja pimeää kuusi kuukautta, voimme ehkä hyödyntää tämän ajan rauhoittumiseen ja itsemme hoitamiseen.