Niin kuin edellisessä postauksessani kerroinkin, lähdimme heti loman alkajaisiksi isännän kanssa Pohjois-Karjalaan mökille. Oli jo puoliyö, kun saavuimme perille. Tervehdittyäni jo mökillä olleita äitiäni ja veljeäni kävelin heti ensimmäiseksi rantaan. Tarkistin vesirajan ja puiden kasvun. Haistelin tuoksuja, tunsin tuulen leikin poskellani. Oli vielä valoisaa - valoisampaa kuin täällä etelässä.
Taivas oli pilvetön ja auringonlaskiessa vesi hohti kultaa. Ei missään muualla tuulen henkäys ole niin hellä, ei laineen liplatus kuulosta yhtä lempeältä. Ei kesä yhtä suloiselta. Olin tullut kotiin. Sinne, missä sielu lepää.
Järvet, horisontissa siirtävät vaarat, metsät - siinä on sielunmaisemani.
Järvet, horisontissa siirtävät vaarat, metsät - siinä on sielunmaisemani.
Ja taivas - päivällä valkoista ja sinistä, illalla vaaleanpunaista. Ja keskiyöllä kultaa.
Päivät mökillä kuluivat hitaasti. Niin oli hyvä. Ehdimme kuitenkin käydä katsastamassa Puu-Juuan ja Paalasmaan, Suomen korkeimman saaren. Ajelimme läpi Nunnanlahden kylän, jossa olen ensimmäiset elinvuoteni viettänyt ja katsastimme entiset kotitaloni sekä Kivikylän. Siitä, miten tuo vuolukivikylä liittyy isääni ja perheemme vaiheisiin, olen kertonut aiemmin postauksessani Reissunaista laulattaa ja samassa postauksessa olen kertonut myös mökkimme rakentamisesta ja siitä, millainen se on.
Yhtenä päivänä kävimme myös tervehtimässä tätiäni, äitini toista sisarta, joka asuu entisessä mummolassani Kuhnustan kylällä. Serkkuni oli siellä auttelemassa kahvinkeitossa ja serkkuani näimme myös mökillä, sillä hän vietti kesäänsä naapurimökillä.
Sieltä toiselta naapurimökiltämme ei tänä kesänä enää tullutkaan puhelinsoittoa ja kutsua pannukakulle, sillä sen mökin emäntä, äitini toinen sisar, hävisi oman taistelunsa viime kesänä samaan aikaan, kun äitini taisteli elämästään.
Viime kesänähän emme äitini sairastaessa päässeet mökille ollenkaan ja muutokset pihapiirissä kyllä huomasi. Puut olivat entistä korkeampia ja pihapolut sammaloituneet. Mökin ympäriltä veljeni ja isäntä kaatoivatkin muutaman puun varjostamasta aurinkopaneeleita ja kylläpä olivat herrat hikisiä sen urakan jäljiltä, sillä tässä vieläkin jatkuvassa hellesäässä saimme päivämme tuolla viettää.
Onneksi sai välillä pulahtaa vilvoittelemassa Rauanjärvessä. Vesi siellä on puhdasta ja raikasta - ei tietoakaan sinilevästä.
Vene oli kumollaan rannalla emmekä sitä vesille nostaneet - ehkä äitini ja veljeni, jotka mökille vielä jäivät meidän lähdettyämme, sen jo ovat vesille laskeneet, tiedä häntä.
Iltaisin istuin yksin muiden jo mentyä nukkumaan mökin rappusilla ja katselin järvelle. Muistelin rauhassa muistot. Muistot omista lapsuuskesistä, muistot isästäni, joka mökin äitini kanssa rakensi ja joka näille maille menehtyi, muistot lasteni ja heidän serkkujensa askelten töminästä pihalla, kalareissut, peli-illat, lettukestit, sateen ropinat katossa ja tarinat. Perhe, suku ja luonto. Yhdessä vietetty aika. Sitä mitä ei enää ole. Paitsi muistoissa.
Kesät muistamme, aina kesät.
Niihin me takerruimme.
Syysiltoina selailimme kaikki albumit,
joissa lapset vuosi vuodelta kasvoivat pituutta kuin auringonkukat.
Kunnes kukkivat ulos kuvistamme.
Kesiemme äänet, meidän kesä-äänemme,
jotka kantoivat vihreinä halki pitkien kesäpäivien, ja kun syötiin ulkona, muistatko...
Kesä piti meitä hengissä syksyn, talven ja kevään.
Kesällä on sellainen voima.
Se on ihme.
(Claes Andersson)
Nyt on uusi aika. Silti tuo paikka tuolla säilyy. Ja sen pihapiirissä syntyvät uudet muistot.
On hetkiä, jolloin ihmisen sielussa soivat yhtä aikaa ilo ja haikeus. Ja sellaisia hetkiä tuossa mökin rappusilla tänä kesänä koin.
Pilvet jatkavat kulkuaan. Niin minäkin. Kun tänne toiseen kotiin, Kaarinaan, lähtiessä nousimme mökkitietä, tunsin jo ikävää. Ja silti: onnellinen olen siitä, että sain tuolla käydä ja onneksi ihmisen sydämessä voi koteja olla monta. Ja onneksi noihin maisemiin palaan ensi kesänä. Jos Luoja suo.
Sitä, mitä kaipaamme,
emme menetä koskaan.
Sitä, jota rakastamme,
kaipaamme aina.
(Claes Andersson)
Kesälomani jatkuu vielä ja täällä kotona on isäntä jatkanut saunan remonttia. Pikku hiljaa olemme alkaneet purkaa ja lajitella remontin tieltä pojan entiseen huoneeseen kasattuja vaatekasoja ja remontoitudussa kodinhoitohuoneessa ovat pyykkikone ja kuivausrumpu saaneet käydä urakalla. Voi että voi ihminen olla onnellinen, kun yli kahden kuukauden jälkeen saa pestä pyykkinsä omalla koneella!
Säät jatkuvat helteisinä ja liian paljon ei nyt parane rehkiä. Olen ehtinyt lukea dekkareita, ahmia mansikoita ja herneitä ja ottaa päivätorkkuja ilmalämpöpumpun huristellessa viilennystä.
Saimme myös ensimmäistä kertaa remontin alkamisen jälkeen tyttären Micu-kissan hoitoon ja isäntä on ihan sekaisin. No - taidanpa olla hieman itsekin;)
Loppuloman suunnitelmissa vielä Sauvon farmilla oleilua, Varsovan matka ja keittiön lattiaremppa. Eipä tule tekemisen puutetta!
Miten on sinun kesäsi sujunut?
Ihania kesäpäiviä kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin,
Blogit.fi:n, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
