Lupasin uudenvuodenpostauksessani, että teen vielä tilinpäätöspostauksen viime vuodesta ja onhan se lupaus pidettävä. Vaikka epäilenkin, ettei tämä teitä kiinnosta enää, niin itselleni tämän tekeminen on tärkeää, sillä vaikka kiitosvihkooni olenkin niitä kiitoksiani viime vuonnakin kirjannut, on vuosi jäänyt mieleeni raskaana ja vaikeana. Niin paljon sairastelua ja kamppailuja niin omassa elämässä kuin töissäkin tuntui etenkin loppuvuoteen siunaantuvan, että tätä postausta tehdessä on ollut hyvä muistaa, että ei koko vuosi sentään pelkkää taistelua ollut.


Tammikuun alussa kävimme isännän kanssa hyvästelemässä Amoral -bändin sen jäähyväiskeikalla Helsingissa Tavastialla ja tapasimme samalla ystäviä. Vauhdikas aloitus vuodelle - ja haikeakin, sillä tätä bändiä olemme käyneet kuuntelemassa aina Budapestia myöten.

Tammikuun lopulla olin mukana myös Tallink Megastarin neitsytmatkalla ja sain muiden kutsuvieraiden ja bloggaajien kanssa tutustua tähän hienoon, turkulaista laivanrakennussuunnittelua edustavaan alukseen.

Helmikuussa vietettiinkin sitten minun syntymäpäiviäni ja siirryin uudelle vuosikymmelle. 60 ikävuotta tuntui ja tuntuu - lupasin tuolloin, että kerron joskus täälläkin, miltä - mutta kertomatta on jäänyt. En ole tainnut vielä itse kunnolla sisäistää, että olen jo tämän ikäinen;) Ehkä joskus vielä senkin saan sanoitetuksi.

Helmikuuhun osuivat myös Turun Messukeskuksen Rakenna ja Sisusta -messut, joissa kävin inspiroitumassa väreistä ja sisustuksen uusista tuulista. Värienergiaa löytyi myös turkulaisen Television Lifestylestoren 10-vuotissynttäreiltä, joilla piipahdin ihastelemassa suomalaisen designin parhaimmistoa.

Maaliskuun väriterapiat tarjosi Aboa Vetus & Ars Nova -museo bloggaajille järjestämillään minuuttitaidetreffeillä. Saimme samalla myös aimo annoksen tietoa Turun historiasta ja tästä hienosta museosta.

Maaliskuussa alkoi myös viime vuoden Ekopaasto, johon osallistuin omilla lupauksillani. Hiljentäminen ja  elämäntapojen sekä kulutustottumusten vuosittainen tarkastelu on minulle se tapa, jolla pysyn edes jonkinlaisessa ruodussa.


Maaliskuussa vietimme pääsiäistä, jolloin sain jälleen kaikki läheiseni koolle meille. Micu-kissa kuritti kukkia ja söi isännän crocksit. Eipä haitannut - olin kiitollinen ja siunattu.

Pääsiäisen herkuttelujen jälkeen olikin hyvä aloittaa Back-to-fit -projektini, johon sain avuksi oman personaltrainerin. Projekti alkoi hyvin vaikka takapakkiakin tuli sairastelujeni takia, mutta intoa kuntoiluun löytyi koko kevään ajan.

Vappua juhlimme isännän kanssa perinteisesti Turun taidemuseonmäen lakituksessa ja tapasimme tuttujamme.

Linnateatteri järjesti toukokuussa bloggareille tutustumistilaisuuden, jossa saimme nauttia talon ravintolan upeista tarjoiluista sekä kuulimme tulevasta ohjelmistosta. Näimme myös upean Jukka K. ja Divet -shown. Ja nauroimme niin, että ainakin minun vatsani oli kipeä vielä seuraavanakin päivänä.

Myös töissä oli erityistä vilskettä: Turussa järjestettiin Kirkkopäivät ja vierainamme oli lisäksi Euroopan uskontokuntien johtajia, jotka osallistuivat myös rauhankävelylle Logomosta Tuomiokirkon eteen.

Toukokuussa kävimme vielä perheen nuorten aikuisten kanssa siivoamassa Sauvon farmin kesäkuntoon, nautimme grilliherkuista, luonnosta ja vain siitä, että saimme olla yhdessä.

Siirryttiin kesään ja nautittiin Suomen suvesta - satoi tai paistoi. Ja enimmäkseen satoi. Vaan en antanut sen elämääni haitata - ihailin upeaa luontoa ja imin siitä voimaa. Juhannuksena etupihamme juhannusruusut kukkivat niin kuin eivät koskaan ennen ja tuoksu oli huumaava. Perheen nuoriso oli juhannusta kanssamme viettämässä kotona ja taas oli grilli kuumana. Suunnittelimme kesää ja lomia. Elämä oli mallillaan.


Vaan eivät toteutuneet suunnitelmamme. Elämä näytti valonsa ja varjonsa ja tuli kesä,  joka ei unohdu.

Äitini rutiintoimenpiteestä alkoi sellainen kamppailujen ja vastoinkäymisten sarja, joka oli viedä hänen henkensä. Aloitin lomani muutamaa päivää aikaisemmin ja vietin siitä suurimman osan äitiäni hoitamassa Hollolassa. Niin jäivät tarkistamatta rakkaat polut Pohjois-Karjalan mökkimaisemissa ja tekemättä muutkin alkulomalle aikomamme reissut. Vaan sain tilalle jotain muuta. Korvaamatonta. Sain viettää äitini kanssa yhteistä aikaa enemmän kuin koskaan aikuisiälläni olen tehnyt. Olen kiitollinen, että minulla oli siihen mahdollisuus. Ja olen kiitollinen, että äitini tästä koettelemuksesta taisteli itsensä sellaiseen kuntoon, että uskalsin hänet jättää veljeni hoitoon odottamaan uutta toimenpidettä.

Heinäkuun loppupuolella isäntä haki minut kotiin Kaarinaan ja jännitimme, toteutuuko kuun lopulle ja elokuun alulle suunnittelemamme Amsterdamin matka. Pelkäsin lähteä matkalle, sillä äitini uusintatoimenpide oli tarkoitus tehdä matkaamme edeltävänä päivänä. Yritimme kuitenkin nauttia lomapäivistämme kotona ja kävimme tuulettumassa Turussa katselemassa suuria purjelaivoja Tall Ship Racessa.

Äitini leikkausta siirrettiin onneksi viikolla ja niinpä saimme isännän kanssa viettää 5 päivää ihanassa Amsterdamissa. Tästä matkasta on tarkoitus ehkä keväämmällä postailla - en vaan ole saanut aikaiseksi käsitellä ja valikoida kuvia aikaisemmin. Nähtäväksi jää, saanko ollenkaan;)

Amsterdamin matkan jälkeen suuntasin taas takaisin Hollolaan, jossa äidilleni tehty toimenpide tällä kertaa onnistui ja jäin vielä viikoksi häntä hoitamaan. Sitten olikin jo palattava Kaarinaan, sillä loma päättyi ja työt alkoivat.

Ensimmäisen työviikon päätteeksi saimme Turussa kokea sen, mitä emme olisi uskoneet täällä tapahtuvan. Tuli Turun terrori-isku ja  Pray for Turku. Minulla tuo viikonloppu kului töitä tehden  kriisiviestinnän parissa. Maailman pahuus tuli lähelle. Mutta tuli myös hyvyys. Ihmiset etsivät lohtua toisistaan ja yhdessä surimme. Yhdessä, uskontokuntiin katsomatta.


Kriisiviikonlopun jälkeen pääsin itse Ruissalon kylpylään toipumaan kuntoutuskurssille viikoksi ja siellä, upean luonnon keskellä sain olla kuin herran kukkarossa ja levätä.

Ruissalosta lähtiessä minulla oli tehtynä yhdessä kuntoutustiimin kanssa monenlaisia suunnitelmia ja välitavoitteita, jotka piti toteuttaa ennen seuraavaa kuntoutusjaksoa, joka muuten on nyt tammikuussa.

No - koko syksy on ollut yhtä sairastelua. Flunssaa, joka ei tunnu paranevan ja olipa kasvohermohalvauskin uusiutua. Useampi antibioottikuuri, vahva kortisonikuuri ja kasvohermohalvausta estävä viruslääkekuuri ovat pitäneet huolen siitä, että kunto on aivan nollissa ja vastustuskyky sellainen, että tunnun imevät kaikki taudit, mitkä vain liikkeellä ovat.

Onneksi on ollut valonpilkkujakin ja muutamia elämyksiä, jotka osuivat loppuvuodellekin. Turun Kirjamessut ovat sellainen inspiraationlähde, että ne jaksavat vuodesta vuoteen vetää minut Turun Messukeskukseen. Niin viime vuonnakin. Hienoja keskusteluja, inspiroivia kohtaamisia ja mielenkiintoisia kirjailijoita.

Samoin Osaava Nainen -messujen antamat vinkit sekä pukeutumiseen, kauneudenhoitoon että terveeseen oloon olivat viime vuoden lopulla enemmän kuin tarpeen.  Etenkin hyvinvoinnin vinkkejä on jo tullut testailtuakin - ja testaus jatkuu.

Joulukuussa pääsin vielä Kauniit & Ruskeat Spahan hemmoteltavaksi; Schrammekin Green Peel Energy -yrittisyväkuorinta loihti kasvoilleni eloa ja hehkua. Tuli muuten tarpeeseen loppuvuoden sairastelujen jälkeen!

Ja tottakai yksi viime vuoden kohokohtia oli joulu, sillä saimme viettää joulua yhdessä läheisteni kanssa. Niin lähellä oli viime kesänä se, että äitini ei joukossamme olisi enää ollut, mutta niinpä vain äiti jouluksi veljeni kanssa jouluksi meille tuli.

Sellainen vuosi 2017!
Olihan siinä taas yhdelle vanhalle ladylle ihan tarpeeksi yhden vuoden osalle. Silti - niin paljon sanomatta jäi, sillä kaikkeahan en täällä blogissa halua enkä voikaan kertoa. Asioita, jotka koskevat muita ihmisiä tai jotka liittyvä muutamiin työjuttuihin, ei tänne sovi tuoda.

Kaikesta huolimatta - ja juuri siksi: kiitos vuosi 2017. Annoit paljon. Otit paljon. Mutta jäin voiton puolelle. Jäin kiitoksen puolelle.

Millainen oli sinun viime vuotesi?
Ja mitä odotat tältä uudelta vuodelta?