Kaksi ja puoli viikkoa vierähti hujauksessa Hollolassa, missä olin hoitamassa äitiäni, kun hän pääsi kotiin sairaalasta toipumaan pieleen menneestä operaatiosta ja vahvistumaan uutta toimenpidettä varten.

Lämmin kiitos kaikille teille edelliseen postaukseeni kommentoineille ja tsemppiviestejä lähettäneille. Kaikki rukoukset ja virtuaalihalit ovat olleet nyt enemmän kuin tervetulleita. 

Tuohon kahteen ja puoleen viikkoon mahtui siihenkin kaikenlaista: erästä äidille määrättyä lääkettä jouduin kolmeen kertaan hakemaan apteekista, sillä jostain syystä sairaalassa ei oltu osattu laskea oikein lääkkeen riittävyys siihen saakka, kun uusi toimenpide tehdään. Jouduin soittamaan kaksi kertaa sairaalaan ja selittämään, että "eihän tämä vieläkään riitä". Ja yhden kerran jouduimme lähtemään päivystykseen, kun äidin sykkeet hyppivät miten sattuivat. Ilmeni, että sairaalassa ei oltu määrätty ollenkaan reseptiä juuri siihen lääkkeeseen, jota äiti olisi välttämättä tarvinnut. Sairaalassa ollessa sitä oli hänelle kuitenkin annettu. No - äiti joutui jäämään yhdeksi yöksi sairaalaan, jotta sydän saatiin rauhoittumaan. Kun hän sai tämän lääkkeen, alkoi toipuminenkin. Ja uutta operaatiota siirrettiin viikolla.

Viime viikon lopulla hän oli jo sellaisessa kunnossa, että uskalsin palata kotiin isännän kyydissä. Tällä hetkellä hän pärjää jo aika hyvin ja veljeni käy häntä päivittäin auttamassa. 

Täällä kotona on myös ollut vilinää ihan riittämiin - koti on kuin hävityksen kauhistus, sillä isäntä on minun Hollolassa ollessani käynyt Sauvon farmilla tekemässä pientä remppaa: maalannut traktoria ja ovia ja olihan hän täällä kotonakin hieman puuhastellut: maalannut pihakalusteita ja autellut appivanhempia. Kiire näytti olleen, sillä kotona oli tehty vain pikasiivous;)

Viikon lopulla ehdimme sentään ihailemaan Turkuun purjelaivoja, kun Tall Ship Racers 2017 täällä sai kansan liikkeelle.

Sää suosi tapahtumaa ja Turussa tapahtuman kävijäennätys rikkoutui - ensimmäisten arvioiden mukaan kokonaiskävijämäärä ylti 544000 henkilöön!

Me kävimme Aurajokirannassa vain sunnuntaina ja hetken kiertelimme alueella. Puhti ei kuitenkaan nyt riittänyt sen kummempaan ilakointiin mutta jo edes lyhyt pyrähdys ihmisten ilmoilla ilahdutti kummasti.

Alkuviikko onkin mennyt kotitöissä ja pyykkiä pestessä sekä pähkäillessä, mitä kaikkea matkalaukkuun saa mahtumaan , sillä lähdemme isännän kanssa huomenaamulla muutaman päivän matkalle Amsterdamiin. Pakkaukset ovat puolitiessä niin kuin aina ja vielä ei ole minkäänlaista matkaintoa. No - se tulee kyllä viimeistään aamuvarhaisella Turun lentoasemalla. Kuten monesti aiemminkin lennämme Turusta Riikaan ja vaihdamme siellä konetta. On niin paljon mukavampi lähteä ja etenkin palata reissusta Turkuun, kun kotiin kentältä pääsee hetkessä.

Nuoriso toimii matkan ajan kotivahtina ja luulenpa, että ihan mielellään, sillä lämmintä on luvassa ja pihalla on grilli käytössä - eikä varmaan haitanne sekään, että  meillä voi hyrisyttää ilmalämpöpumpulla viileyttä öiksi;)

Kun palaamme matkalta, onkin edessä äidin toimenpiteen uusinta ja ensi viikon lopulla lähden taas Hollolaan. Toivottavasti tällä kertaa sairaala hoitaa osuutensa mallikkaammin kuin edellisillä kerroilla!

"Koti on maailman paras paikka" - näin totesi äitini, kun hän kolmisen viikkoa sitten palasi sairaalasta kotiinsa. Ja niinhän se taitaa olla useimmille meistä.

Kun itse palasin kotiin Hollolasta, ei haitannut sekamelska eikä hävityksen kauhistus, sillä portailla odotteli Micu-kisuli. Hetken katseli ja tuli sitten antamaan pusun poskelle. Ja sen jälkeen alkoi komento - eikun palvelija töihin;)

Sanotaan, että koti on siellä, missä sydän on. On se koti, missä elämme ja yömme vietämme. Turvapesämme ja akunlatauslaiturimme. Mutta ovat myös ne kodit, missä ovat läheisemme ja rakkaamme. Entiset kotimme ja sielunmaisemamme. Ne paikat, joissa sielumme lepää ja ne seinät, jotka meitä maailmalta turvaavat.Ne ihmiset, jotka sydämiimme suljemme. Ja ne hetket, jotka sinne talletamme.

Nyt on aika pakata kapsäkki ja yrittää herätellä matkainnostusta. Reissussa on yleensä mukavaa - ja mukavaa on myös aikanaan palata reissusta. Kotiin. Maailman parhaaseen paikkaan.