Näin tämän haasteen ensimmäisen kerran Arjen Helmiä -blogissa, jonne Krisse oli omat kuvamuistonsa Facebookin profiilikuvista kirjannut ja päätin silloin, että tartun tähän itsekin joskus. Alunperin haaste on peräisin Mamma rimpuilee -blogin Lauralta ja aika moni bloggaaja onkin sen jo tehnyt.

Ja heti alkuun on todettava, että valehtelen tuossa otsikossa, sillä liityin Facebookiin pitkän kamppailun jälkeen vasta syyskuussa 2008, joten ihan kymmeneltä vuodelta ei muistoja ole kertynyt. Olin melkeinpä vannonut, että Facebook on vihonviimeinen paikka, minne päädyn, mutta niin kuin elämässä yleensäkin, koskaan ei pitäisi sanoa sitä "minä en koskaan" ja päätin sittenkin avata tilin pitääkseni yhteyttä erääseen ystäväporukkaani, joka viestitteli - ja viestittää edelleenkin - kuulumisiaan FB:ssa.

Tilini oli aluksi salainen - silloin oli vielä mahdollista olla FB:ssa ilman, että kukaan muu kuin kaverisi eivät siitä tienneet. Edelleenkään ei tilini ole julkinen, mutta kyllähän minut nykyisin jo sieltä googlettamalla löytää. Enää ei onnistu piilottelu;)

Ensimmäiseksi profiilikuvaksi Olen ladannut kesällä 2008  Bahamalla otetun kuvan, josta olen rajannut muun perheen pois. Tuossa kuvassa olemme katsomassa delfiinejä ja olen joskus blogissa julkaissut samalta retkeltä kuvan, jossa pusuttelen delfiinin kanssa.

Olimme tuolloin parin viikon matkalla tapaamassa Nassaun Paradise Islandilla loma-asunnon omistavia ystäviämme ja lastemme kummeja Patia ja Paulia. Meidän perheellemme tämä oli yhteisistä matkoistamme se once-in-a-lifetime -matka ja siihen matkaan liittyy niin paljon ihania muistoja ja rakkautta, että sen varmasti muistamme kaikki koko ikämme. 

Yllä olevan kuvan olen ladannut profiilikuvakseni huhtikuussa 2009 ja kuva on otettu työhuoneessani. Näyttää siltä, että tuolloin vielä vaalensin hiuksiani ja nuo silmälasit ovat edelleenkin yhdet suosikkilaseistani. Kuvankäsittelylle näyttäisi olleen tarvetta - noin oranssin värinen ei ihoni ole ollut edes pahimpina itseruskettavien käyttöaikoina;)

Seuraava kuva on kesältä 2009 ja otettu Prahassa, jossa käväisimme isännän kanssa muutaman päivän matkalla. Matka taisi olla toinen tai kolmas - ihan tarkkaan en nyt muista enkä viitsi tarkistaa;) Praha on yksi viidestä suosikkikaupungistani - ne neljä muuta löytyvät postauksestani Top-5. Prahaa mietimme myös tämän kesän matkakohteeksemme mutta päädyimme kuitenkin ihan toiseen ja toisenlaiseen kaupunkiin - ja siitä kuulette myöhemmin;)

Kuvassa seison yhdellä Prahan silloista, aurinko helottaa täysillä, olkapäät ovat palaneet ja jalat rakoilla. Eipä haitanneet menoa - ihana matka, joka oli samalla meidän 20-vuotishäämatkamme ja tuliaisina tuli timanttisormus, jonka isäntä heltyi minulle sieltä ostamaan. Hieman piti tosin johdatella;)

Prahan kuva lienee ollut profiilikuvana pitempäänkin, vaikka vuonna 2010 olen Pikku Prinssin kuvalla osallistunut haasteeseen, jossa kuvaksi piti ladata jokin sarjakuva- tai muu hahmo, joka on itselle läheisin tai jotain sinne päin - en muista haasteen sisältöä enää tarkkaan. "Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiää asioita ei näe silmillä." - Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssin lausuman kun vain muistaisimme pitää mielissämme, niin maailma olisi paljon parempi paikka meidän kaikkien olla.

Marraskuussa 2010 olen vaihtanut profiiliini kuvan, jossa olen kahvitauolla työpaikkamme kahvihuoneessa. Kuva on kyllä otettu jo saman vuoden keväällä mutta Facebookiin se päätyi vasta syksyllä. Ja kyllä - tuo kahvimuki on edelleenkin käytössäni - silmälasit ovat kyllä vaihtuneet useampaankin kertaan. 

Seuraavan kerran profiilikuva näyttää vaihtuneen kesällä 2011 ja tuo kuva on otettu työpaikkani Suomen Vanhimman Viraston parvekkeelta. Kuvan otti työkaverini ja tarkoitus oli saada silloisille verkkosivuillemme henkilökuntakuvia. Muistan, että otimme kuvia hurjia määriä ennen kuin kelpuutimme niistä sivuilla julkaistut räpsyt. Ei ole tuo poseeraus oikein hallinnassa ollut silloin - eikä se sitä ole vieläkään;) Työpaikastani ja työstäni olen kertonut enemmän postauksessani, jossa "tulin kaapista ulos";)

Tämä kuva ei kauaa profiilissani ollut vaan se vaihtui takaisin tuohon edellisen vuoden marraskuun kuvaan, joka on ollut pisimpään profiilikuvanani. 

Helmikuussa 2012 osallistuin taas profiilikuvahaasteeseen ja tällä kertaa piti kuvaksi vaihtaa jokin lapsuuskuva. Tuossa kuvassa olen 7-vuotias ja kuva on otettu vuonna 1964 kotonani Lahdessa. Tästäkin kuvasta on rajattu pois perhettäni - alkuperäisessä kuvassa ovat myös äitini, edesmennyt sisareni ja veljeni. Tuon kuvaustilanteen muistan selvästi, sillä meillä kävi kotona ammattikuvaaja ja kuvia otettiin enemmänkin. Jännittävä tilanne pienen tytön mielestä. Maailmassa, jossa valokuvat eivät vielä olleet jokapäiväisiä räpsyjä ja jossa itse otetutkin kuvat säilytettiin onnistuivat ne tai sitten eivät, sillä niiden teettäminen ei ollut halpaa.

Kesäkuussa 2012 se hetkeksi vaihtui yllä olevaan kuvaan, jossa onnellinen ja ylpeä äiti hymyilee poikansa lakkiaispäivänä. Tästäkin kuvasta on poika rajattu pois, sillä profiilikuvat ovat julkisia ja näkyvät googlen hauissa ja vaikka seinälläni olen tuolloin julkaissut poikani luvalla yhteiskuvan meistä, en ole julkisiin kuviin jättänyt kuvia lapsistani tai perheestäni.

Marraskuussa 2014 vaihtui profiilikuva hetkeksi yllä olevaan kuvaan, jolla olen ottanut kantaa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Kuva tekstin alla näyttää olevan sama kuin blogini profiilikuva. Tämän kuvan johdosta sain myös kommentin, jossa kauhisteltiin sitä, että voin lakia kannattaa. "En olisi sinustakaan uskonut" - ja kyynelhymiöitä perään. Vastasin, että minun Jumalani syli on paljon avarampi kuin meidän ihmisten. No - rapatessa roiskuu ja tiesin kyllä kuvan julkaistessani että turpiin tulee. Vaan ei tullut niin paljon kuin oletin - ja joskus on ihmisen vain otettava kantaa ja tehtävä  niin kuin sydän sanoo.

Tammikuussa 2015 vaihtui profiilikuvaksi kuva väsyneestä mutta onnellisesta Ladysta - kuva on otettu Viking Cracella joulukuun lopulla 2014. Istun aamiaispöydässä ja olen vielä aivan edellisen illan Raskaan Joulun -keikan tunnelmissa. Voi mikä matka, voi mikä keikka - ja voi ihanat ystävät!

Helmikuussa 2015 vaihtui kuvaksi tuo yllä oleva otos. Sen olen kuvannut postaukseeni, jossa kerron, miltä tuntuu olla "työpaikan vanhin nainen". Olin juuri täyttänyt 58 vuotta. Hiuksia ei ole enää vaalennettu mutta huulet pysyvät punattuina;) 

Kun olen lueskellut muiden postauksia tästä haasteesta ja katsellut heidän kuviaan, en voi kuin tunnustaa, että tylsä olen. Kuvat ovat vaihtuneet todellakin verkkaiseen tahtiin ja tuo viimeinen kuva on edelleenkin profiilikuvanani. 

Taitaisi olla aika päivitellä tuokin - sen jälkeen on ikävuosia kertynyt pari lisää, on tullut ryppyjä ja kasvot veltostuneet vieläkin enemmän - silmälasitkin ovat vaihtuneet. Ja on ollut se toispuoleinen kasvohalvauskin. No - yksi on ja pysyy: huulet ovat edelleenkin punatut;)

Sen verran lupaan itselleni, että kuva vaihtuu vielä tämän kesän aikana. Ja saman tien lienee aika päivitellä muidenkin SoMe-kanavien profiilikuvat - ja tämän blogin profiilikuva. Silläkin kun alkaa tuota ikää jo olla ihan riittämiin;)

Kiitos, Laura, kivasta haasteesta - muistot ovat kultaakin kalliimpia.

Millaisia kuvamuistoja sinun Facebook -profiilikuvistasi löytyy?

Ja jos olet bloggaaja, tartu haasteeseen - tai jos olet jo sen tehnyt, linkitäpä tuohon kommentteihin, niin käyn lukaisemassa.