Kovin oli ajatus, että syyskuussa en lue surullisia kirjoja tai sellaisia, jotka liittyvät kuolemaan. Mutta niin vain luin kolmantena peräkkäisenä kuukautena Marja Kallio sarjaan kuuluvan kirjan Leena Lehtolaiselta ja tämä murhamysteerien teema sai jatkoa. Eihän poliisikirjat ole mitään ilman murhia! Kuinka ollakaan, myös moni muukin rakastamani kirjasarja sai jatkoa ja pakkohan nuo teokset oli saada mahdollisimman pian käsiini. Myös Jojo Moyesia tuli taas luettua lisää ja eräs hulvaton sarjakuva pääsi keventämään automatkan fiiliksiä. Helmet lukuhaasteessa on tällä hetkellä puoliväli ylitetty, mutta tuskin ihan loppuun asti tulen pääsemään. Huh, mikä urakka!
Syyskuussa tuli luettua uusin Leena Lehtolaisen teos Viattomuuden loppu, Millenium trilogian jatkoa David Lagercrantzilta, Sarah Andersenin sarjakuva Adulthood is a myth ja jo pidempään työnalla ollut Jojo Moyesin Ole niin kiltti, älä rakasta häntä.
Jo edellistä Leena Lehtolaisen kirjaa lukiessa tuli olo, että nämä kirjat on vähän liian nähty. Aiheet tuntuivat kulutetuilta, yllätyksellisyys puuttui täysin ja tuntui, ettei näillä kirjoilla olisi mitään annettavaa. Kuitenkin Viattomuuden loppu yllätti minut täysin erittäin synkillä aiheillaan ja hyvin punotulla juonellaan. Marja Kallio saa tutkittavakseen lasten seksuaalirikoksista tuomitun naisen, joka murhataan samana päivänä kun hän vapautuu vankilasta. Kuvio oli pitkästä aikaa monimutkainen, vääriä johtolankoja annettiin lukijalle mukavasti siten, että kirja kantoi mukanaan loppuun saakka. Positiivinen yllätys!
Varmaan aika moni teistä tietää Stieg Larssonin Millenium trilogian. Itse Larsson ehti menehtyä sydänkohtaukseen ennen kirjojen julkaisua, mutta ensimmäiset kolme hän ehti saada valmiiksi ja neljättäkin tehtyä hyvän matkaa. Nyt hänen jalanjäljissään seuraa David Lagercrantz jo toisella teoksellaan trilogian ja ensimmäisen Se mikä ei tapa kirjan jälkeen. Tyttö joka etsi varjoaan jatkaa siitä mihin viimeosassa jäätiin. Aina alussa pitää kauheasti muistella mitä on tapahtunut missäkin kohtaa ja alku olikin minulle sen takia sekava. Kuitenkin Tyttö joka etsi varjoaan tempasi mukaansa ja juoni oli suorastaan nerokas. Lisbeth janoaa kirjassa totuutta ja tietoa menneisyydestään sekä kostoa. Omintaikeiseen tapaansa hän pääsee jälleen totuuden jäljille ja Mikael Blomkvistikin pääsee vauhtiin. Siinä missä Se mikä ei tapa tuntui välillä vähän hapuilevan ja etsivän tyyliään oli tämä jo vahvempi teos ja en jäänyt itse kaipaamaan mitään muuta. Lagercrantz jatkaa suurissa saappaissa todella tyylikkäästi ja tekee kyllä kunniaa edeltäjälleen. Seuraavaa osaa odotellessa!
Sarah Andersenin sarjakuva Adulthood is a myth oli ihan mieletön, en ole koskaan ennen pystynyt lukemaan autossa mitään, mutta tämän luin hetkessä matkalla Lohjalle, koska jäin heti ensimmäiseltä sivulta lähtien koukkuun! Todella hauskaa luettavaa, useampaan otteeseen tuli naurettua vedet silmissä ja löysin tästä erittäin paljon samaistumista omaan elämääni! Hyvä esittely löytyy Lukujonossa -blogista, joka on muuten huippu blogi kirjojen ystäville. :)
Jojo Moyesin Ole niin kiltti, älä rakasta häntä (edullisesti myös e-kirjana) oli minulle riipivä lukukokemus. Alkuun kirja tuntui junnaavan paikallaan ja siirtymät ajassa edes takaisin olivat sekavia. Kirjassa päähenkilö Jennifer Stirling herää lontoolaisessa sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen eikä muista mitään. Hänellä on aviomies, ystäviä, hulppea koti ja silti jokin tuntuu väärältä. Jennifer löytää kirjeen ja pikkuhiljaa hän alkaa muistamaan ja kohtaa lopulta raastavan totuuden. Samaan aikaan neljäkymmentä vuotta myöhemmin Ellie Haworth löytää lehden toimituksen arkistosta vanhoja kirjeitä ja lähtee selvittämään tarinaa niiden taustalla. Kaikki ei mene niin kuin useimmissa rakkaustarinoissa, kyyneliltä ei tätäkään lukiessa vältytty ja kirja yllätti minut rankoilla juonenkäänteillään ja lopullaan. Todella hyvä kirja, 1960 luvun kuvailu oli upeaa ja vaikka alkuun pääsemisessä menikin tovi oli hyvä etten jättänyt tätä kesken!
Lokakuussa olen lukenut taas vähemmän ja katsellut enemmän elokuvia. Nyt kaipaan uutta luettavaa dekkarisarjaa, kun on Kristina Ohlssonin uusinkin jo luettuna. Laittakaa ehdotuksia tulemaan! Erityisesti olen pitänyt ruotsalaisista ja norjalaisista dekkareista, mutta muutkin ehdotukset otan kyllä huomioon. Ja mitä pidempi sarja niin sen parempi :D
Mitä sinä luet tällä hetkellä?
Siniset linkit ovat affiliate-linkkejä
