Jo pidemmän aikaa minulla on ollut olo, että blogimaailma vain pyörii pään ympärillä vinhaa vauhtia ja minä katselen sitä ymmälläni päästäni pyörällä. Kahta edellistä yötä lukuunottamatta en ole nukkunut kuukausiin hyvin, joka aamu on väsy painanut enemmän ja enemmän. Se on vaikuttanut kaikkeen bloggaamisesta alkaen ja minulla on ollut olo, että aivoni ovat kokoajan suurella solmulla. Heti kun yö on rauhallisempi niin helpottaa, heti saa energiaa ja jaksaa ajatella muutakin kuin päivien määrää mitä olen sairaslomalla ollut.

Kuun lopussa tulee puoli vuotta sairaslomalla. Niska-hartia ongelmat, hermosäryt ja vasemman käden motoriset ongelmat eivät ole helpottaneet. Eilen tiputin kaupassa margariinirasian lattialle kun en tajunut sen olevan heikossa kädessä (voimissa siis ei ole ongelmaa vaan ilmeisestikin hermostossa) ja yks kaks se olikin rikkinäisenä lattialla. Nämä tilanteet harmittavat ja niitä tulee päivittäin eteen muistuttaen etteivät asiat ole normaalisti. Tilanne on jonkin verran kuitenkin tasoittunut, jos en tee mitään ongelmia provosoivaa voi melkein kivuttomia päiviä olla peräjälkeen useita kunnes tapahtuu jotakin ja maataan taas sohvan nurkassa kirosanoja mutisten. 

Jos jotakin hyvää niin ainakin on tullut hidastettua kunnolla. Kun aivot ovat solmussa ja kroppa ei toimi on kirjoista ollut suuri ilo kuten myös kasvien hoidosta, joita meille on sairaslomani aikana kertynyt huimat viisi lisää ja siihen päälle kesäkasvit (tomaatit, yrtit, kukat, metsämansikat yms). Olen käyttänyt aikaani listojen tekemiseen, bullet journaliin, kalenterin koristeluun ja seurannut arkeani ettei kävisi niin, että löydän itseni sängyn pohjalta peittokasan alta nukkumasta talviunta. Olen käynyt metsässä sienessä ja nauttinut syksyn tuulista, metsässä liikkuminen kiitos pehmeän alustan on yksi ainoista joka ei tee sitä hirveää hermosärkyä ja tästä ilosta pyrin ottamaan kaiken irti.

Vaikka nyt onkin ollut vaikea kausi niin silti olen kiitollinen, etteivät asiat ole pahemmin pielessä.

Huomenna on aika taas erikoislääkärille (vihdoin ja viimein), huomenna toivon mukaan saan vastauksia kysymyksiini ja jos lääkäri osaa asiansa hän toivon mukaan myös kuuntelee oireet ja ymmärtää asioiden yhteyden. Aiempi lääkäri totesi oleelliseen asiaan, että tuskin sillä nyt on mitään väliä. Voi huoh. Tähän mennessä oikeastaan vasta toinen fyssarini otti todesta, tutki kunnolla ja teki heti selviä löydöksiä. Hän myös pisti eteenpäin kun hän ei voinut tehdä toistaiseksi enempää, kun toiset ovat ollee lähinnä voi voi koeta pärjäillä asenteella. Toivon teistä jokaisen pitävän minulle peukkuja, että asiat lähtisivät selviämään!

Ja hei, ehdin myös täyttämään muutama viikko takaperin huimat 25vuotta! Äitini sanojen mukaan jo neljännesvuosisata, yök :D

ps. jos kissataloudelle sopivat kasvit kiinnostavat voisin niistä tehdä postauksen!