Huh. Flow juhlittu. Oon vieläkin aivan kuollut. Kuuntelen J.Karjalaista ihan täysillä työhuoneella, puristelin mun voimakiviä (kyllä) ja syön Hurlumhej Mixiä. Ajattelin sokerihumalan, ankkurinapin ja hihhuli-energian auttavan tässä olotilassa. Hurlumhej. Tosi hyvä sana. Alan käyttämään sitä.
Oli kyl mielttömän hauskaa. Ata Kak ja A-WA oli mun suosikkeja perjantaina. Harmittaa se Balloon Stage, kun tuntuu, että siellä aina esiintyy eniten kaikkea mitä haluais nähdä, mutta sinne on nykyään niin kova ryysis. Vältyin itse Flow’n pahimmilta ruuhkilta ja väentungoksilta, mutta ehkä mulla oli vaan hyvä tsägä ja muutenkin vaihdoin aina suuntaa jos näin jonkun alueen olevan aivan liian täynnä.
Jotkut valittaa, että Flow on jo liian iso. Mulla taas ei ole ikävä niitä alkuaikojen pikkuflowja hipsterimerineen, koska tykkään kun Flowsta on tullut tosi iso kansainvälinen tapahtuma. Mulla on aina siellä tosi hauskaa. Nautin. Tänä vuonna hipsterit oli selkeä vähemmistö, tai sit ihmiset pukeutuu nykyään vaan niin normcore-tyyliin, että normijengi ja hipsterit ovat sulautuneet toisiinsa. Muistatteko kun joskus vuonna 2007, kun jengi pukeutui tosi hassusti, oli New Rave ja paljon kaikkee kummallista. Etenkin silloin Flow oli yksi iso hipsterimeri. Mäkin olin yks neonvärinen pikku mussukka siellä. Oli hiuksetkin leikattu toiselta puolelta lyhyeksi.
Tuntuu, että Flowta suojelee jotkut sääjumalat, sillä viikonlopun sateet ja ukkoset ajottui ihan täydellisesti aamu- ja iltapäiviin ja festarisää oli tosi jees. Vähän ehkä tuli kylmä iltaisin, mutta tanssiminen lämmitti. Eihän Flowssa ole oikeen ikinä satanut – paitsi silloin yhtenä päivänä vuonna 2007 suoraan hipsterien niskaan.
Samppanjateltta ei oikein toiminut tänä vuonna. Viime vuonna siellä oli parhaimmat bileet, mutta tänä vuonna se oli vaan vanhojen (ja rikkaiden!) ihmisten pönötyskäytävä, jonne DJ:t hukkui johonkin nurkkaan.
Nauratti kun Mia julisti Iggy Popin sen uudeksi hius-idoliksi. Mia tajusi joskus, ettei se voi ikinä saada jättimäisen paksua hiuspilveä, joten hänen piti etsiä uusia, upeita ohuthiuksisia idoleita. Oli kuulemma ollut upea, sekä hiukset että paidaton 69-vuotias rokkarimies. Soundcheckinsä aikana Iggy Pop oli kuulemma huutanut mikkiin “You guys have no idea what you’re doing” ja näyttänyt keskaria miksauskoppia kohti. Like a megastar. Tykkään.
© Flow Festival / Niklas Sandström
© Flow Festival / Annikki Valomieli, © Flow Festival / Kimmo Metsäranta
© Flow Festival / Maija Astikainen
Mulla ei ole yhtään kuvaa itsestäni koko viikonlopun ajalta. Ehkä ihan hyvä.
Lauantaina heräsin aikasin valmistelemaan Flow-brunssia. Teki kyllä hieman tiukkaa valmistaa kymmenen hengen bagelibrunssi alusta asti, koska tiedättekö sitä ahdistuksen määrää, kun darrassa pitää ajatella loogisesti, moniulotteisesti ja tehdä jotain järkeviä ratkaisuja? Se on karmaiseva tunne. Tuskanhikisten valmistelujen jälkeen sain kaiken valmiiksi ja poksautin skumppapullot auki. Kaikki viihtyivät. Joku sanoi, että meidän brunssi oli koko Flow-viikonlopun kohokohta. Viiden tunnin brunsseilun jälkeen alettiin laulamaan Madonnaa skumppalasit heiluen ja silloin aika oli kypsä Suvilahteen siirtymiseen.
Lauantain kohokohdat oli Hercules and The Love Affair ja Morrissey. Mietittiin, että luulikohan Morrissey olevansa Espanjassa esiintymässä, kun se toisti koko ajan kappaleiden välissä sanaa “gracias”. Ehkä se luuli. FKA Twigs jäi tosi etäiseksi, ehkä se olisi toiminut paremmin intiimissä teltassa, mutta lavan edessä olleet kaverit kehui keikkaa maasta taivaisiin. Toisaalta melkeen jokainen festarikeikka on sikahyvä lavan edestä katsottuna, että olisi varmaan kannattanut siirtyä sieltä kaljateltalta kohti lavaa. Näkikö kukaan Robert Pattisonia?
Poltin ihan liikaa tupakkaa. Söin kahdesti Kabukin Takoyaki-mustekalapallerot. Mustekalateema jatkui tosi monella lonkerolla, harmaa litku maistui taas hyvältä teinivuosien jälkeen. Tykkäsin tosi paljon siitä lonkeron alueen olympiateemasta. Hyvää brändäystä.
Sunnuntaina olin jo aivan poikki, mutta jotenkin sitä sai vaan itsensä takaisin iloiseen festarimeininkiin. Tai siis shotin ja J.Karjalaisen avulla. Oi mikä ihana keikka! Aijaijai. Flowssa työskennellyt valokuvaajakaveri kertoi koko yleisön olleen ihan hurmiossa kyseisen keikan aikana.
© Flow Festival / Samu Hintsa
Odotettiin New Orderin keikalla ikuisuuden “sitä hiton Blue Mondaytä”, kunnes se tuli vihdoin vikana biisinä. Kuinkahan monta kertaa ne on soittanut sen kolmenkymmenenviiden vuoden aikana? Revettiin nauruun, kun jättiscreeneille tallentui semi-kyllästyneen näköisen laulajan katsovan rannekelloaan puolessavälissä Blue Mondaytä.
Paras välispiikki tuli jenkkiräppäri Anderson Paakilta: “This next song is dedicated to my guitarplayer and his girlfirend. Ex-girlfriend? Y’all not together anymore? – [kitaristi näytti sormillaan X-merkkiä] – Well, FUCK THAT BITCH!” ja biisi lähti soimaan. Anderson Paakin keikka oli mulle sellanen mahtava keikka, jonne vaan eksyin tietämättä esiintyjästä mitään ja yllätyin erittäin positiivisesti.
© Flow Festival / Niklas Sandström
© Flow Festival / Kondrukhov Konstantin
Sian keikkaa odotin ehkä eniten. Päästiin tsägällä sen jonkun kauramaito-mainoskontin päälle rakennettuun katsomoon seisomaan, josta oli aivan törkeän upeat näköalat päälavalle. Kuvassa mun selkä ja Iggy Pop kuvaamassa Siaa kännykällään. Sian keikka oli ihan mieletön. Titaniumin aikana mietin koko ajan että “pliiiis drop the bass, että nää muuttuiskin yhtäkkiä David Guetta-tanssibileiksi.” Ei se ikinä dropannu. Tykkään salaa David Guettasta. Miten ne kreisikoreografiat ja olikin pystytty tanssimaan täysin identtisesti videokuvan kanssa? Kaikki ne naamalla tehdyt koreografiatkin. Hullua. Kristen Wiigin ilmestyminen screenille oli
Sunnuntaina itse festarin päätyttyä jonotettiin viidenkymmenen minuutin ajan Kuudennelle linjalle, koska meitä tanssitti vielä niin kovasti. Veikkaan, että ainakin 200 ihmistä etuili meitä jonossa. Juuri kun oltiin pääsemässä sisään, luovutettiin, koska kello oli jo niin paljon. Sitäpaitsi siellä sisällä olis kuitenkin haissut vaan pierulta. Niiden aggressiivisten etuilijoiden pieruilta. Mentiin kotiin ja vaivuin festarien jälkeiseen koomaan.
Vitsi mikä Hurlumhej Mix-viikonloppu.
Festariraporttia tulossa uudelleen parin viikon kuluttua, koska saatiin Mian kanssa liput We Love The 90’s festareiille. Aaaaa yissssss. Naurattaa.
