Yksi Japanin monista helmistä: vuonna 1909 rakennettu Nara Hotel.

Kun kävimme Narassa yövyimme historiallisessa Nara Hotellissa, joka on yksi Japanin vanhimmista hotelleista. Siellä ovat nukkuneet ihan kaikki: eli Albert Einstein, Sergei Prokofijev, Audrey Hepburn ja Charlie Chaplin.

Hotelli oli hurmaava sekoitus Japania ja vanhaa Eurooppaa: terassikahvilan överit kermaleivokset olisivat olleet kuin kotonaan wieniläisessä kahvilassa ja aamiaispöydässä olo oli kuin brittiläisellä aristokraatilla, kun eteen katettiin hopea-aterimet ja valtava paahtoleipäteline. Punaiset, jo hieman nuhjuiset, matot johdattelivat vieraita kerroksesta toiseen ja hämärässä baarissa tarjoiltiin erinomaisia Singapore Sling -drinkkejä. Joka puolella oli paljon tummaa puuta.

Kuten kaikki vanhat hotellit, myös Nara Hotel oli jo vähän nukkavieru, mutta se vain lisäsi rakennuksen charmia. Se ei näyttänyt muuttuneen yhtään sadassa vuodessa ja pystyin kuvittelemaan Einsteinin käyskentelemässä pitkin hotellin käytäviä tai syömässä marmeladileipää aamiaiseksi. Minulla on sellainen fiilis, että hän ilmaantui aamiaiselle tohveleissa ja että hänen tukkansa oli aamuisin erityisen räjähtänyt.

Hotellin ulkopuolella juoksenteli Naran puiston pyhiä peuroja ja bongailin niitä huoneemme ikkunasta. Puistossa asuu yli tuhat vapaina elävää peuraa, jotka öisin samoilevat pitkin kaupungin katuja. Niiden uskotaan olevan jumalten lähettiläitä, siksi ne ovat pyhiä ja siksi ne ovat asuneet puistossa jo yli tuhat vuotta.

Nara Hotellissa oli myös matkan hienoin yukata (goottilaiset kirjaimet + japanilaiset merkit = huh, mahtavaa!), jonka melkein pöllin. Muistin kuitenkin onneksi uuden, Japanissa omaksumani Nuuskamuikkus-filosofian: Kaikkea ei tarvitse omistaa – riittää kun asioita katsoo, sillä sen jälkeen ne ovat aina mukanasi. Tavaroista voi myös ottaa kuvia.

P.S. Sori bambikuva övereistä, en pystynyt karsimaan koska kaikki olivat niin söpöjä!