Kalevala Koru tekee brändiuudistuksen, jonka myötä Kalevala Koru -nimi muuttuu Kalevalaksi ja samalla yritys uudistaa logonsa. Kalevalan uusi logo kunnioittaa Kalevala Korun alkuperäistä tunnusta 1930-luvulta ja muutenkin merkki pyrkii tekemään paluun juurilleen ja ammentamaan arvoistaan voimaa ja inspiraatiota tulevaisuudessa entistä vahvemmin.

Kalevala-korut valmistetaan käsityönä merkin tehtaalla Helsingissä ja jatkossakin tärkeää tulee olemaan valmistuksen ylläpitäminen kotimaassa ja suomalaisen kulttuuriperinnön jatkaminen uusille sukupolville. Kalevala Koru on naisten perustama yritys ja myös naisten voimaannuttaminen kuuluu brändin dna:han. Konkreettinen teko näiden arvojen toteuttamisessa on uusi syyskuussa avattava Kalevala Training Center. Keniaan avattava koulutuskeskus tarjoaa koulutusta vaikeimmassa asemassa oleville tytöille ja nuorille naisille. Kolmesta koulutusohjelmasta valmistuu vuodessa 190 tyttöä tietojenkäsittelyn, ompelijan ja kampaajan ammatteihin.

Kuvasimme syksyn Kalevala-uutuuksia äitini Hannan puutarhassa. Äiti valitsi syksyn mallistosta suosikeikseen pronssiset Kaaria-sarjan korvakorut ja rannekorun, minä Paratiisi-sarjan joka on uusi tulkinta Kalevala-klassikkokorusta. 

Olemme molemmat tehneet Kalevalan kanssa yhteistyötä ennenkin ja olemme merkin uskollisia faneja. Haluamme toivottaa Kalevalalle valtavasti onnea uuden brändi-ilmeen johdosta! Hieno uutta ilmettä, logoa ja mallistoa voi käytä katsomassa merkin kotisivuilla.

Korut voivat voivat edustaa lupauksia ihmisten välilla, olla onnenamuletteja tai muistoja merkittävistä tunteista tai rakkaista ihmisistä. Koru voi olla symboli ystävyydelle, rakkaudelle tai jollekin suurelle käänteelle elämässä tai edustaa valaa, joka solmitaan ihmisten välille. Tästä syystä Kalevala pyysi meitä miettimään omia valojamme. Koska Kalevala palaa juurilleen, myös me halusimme miettiä omia juuriamme ja sukupolvien välistä ketjua. Listasimme muutamia oppeja, joita olemme omilta vanhemmiltamme saaneet ja joita haluamme omille lapsillemme antaa. 

Tavallaan on vaikeaa erottaa yksittäisiä asioita, siitä aineettomasta pääomasta jota äidiltä olen saanut. Hänhän opetti minulle oikeastaan kaiken, mistä ponnistin maailmaan. Hyvät käytös- ja pöytätavat, joilla selviää missä vain. Pelottomuuden elämää ja maailmaa kohtaan, sekä sen että täytyy pysyä ilkeilyn ja ilkeiden ihmisten yläpuolella. Olla välittämättä ja kulkea omaa polkuaan.

Äitini opetti minulle, että asiat voisivat aina olla huonomminkin. Kun vaikka satutin jalkani pihaleikeissä kaatuessani, hän lohdutti sanoen: ”ole iloinen että sinulla on jalat” Muistan, kuinka tuo tapa ärsytti minua. Olisin halunnut vain myötätuntoa. Aikuisena vasta ymmärsin, että tuossa ajattelutavassa piilee koko positiivisen elämänasenteeni ydin ja tärkeä oppi. Aina voi olla huonomminkin – älä sure, kaikki on oikeastaan hyvin. Olen halunnut välittää tämän asian myös lapsilleni ja haluan opettaa sen myös lapsenlapsilleni.

Äitini oli esteetikko ja istutti minuun kauneudentajun ja -kaipuun sekä kauniin ympäristön suoman ilon. Hän opetti luomaan kauneutta tyhjästäkin. Kauneus keventää elämää eikä ole mitään syytä olla nauttimatta elämän keveydestä jokaisena mahdollisena hetkenä. Koska kuten äiti sanoi – pilvet eivät kysy lupaa.

Minä ja siskoni olemme aina saaneet olla vapaasti juuri sellaisia kuin olemme. Meiltä ei ole vaadittu koulumenestystä, urheilusuorituksia tai meriittejä harrastuksissa. Toki on oltu iloisia menestyksestä ja kannustettu, mutta en ole ikinä kokenut, että rakkaus ja arvostus kotona riippuisivat saavutuksistani. Haluan muistaa sen aina omien lapsieni kohdalla ja muutenkin elämässä. Ihmiset ovat arvokkaita omina itseinään, saavutuksiinsa ja asemaansa katsomatta.

Joskus “kaikki järjestyy” on paras ja täysin riittävä neuvo. Vielä aikuisenakin kaipaan toisinaan vaan sitä, että äiti kuuntelee ja lohduttaa ja sanoo, että kaikki selviää. Olen itse taipuvainen tough love -metodiin, mutta oikeasti elämässä on ihan riittävästi vaikeita hetkiä, on tosi tärkeää olla itselleen ja muille välillä se, joka sanoo, että kaikki on hyvin.

Meillä syötiin aina yhdessä ja myös kaikki meidän ystävät olivat tervetulleita pöytään. Unelma yhdessä syömisen jatkuvuudesta on periytynyt. Toivon, että vielä kun omat lapseni ovat aikuisia, meillä syödään edelleen aina sunnuntaisin yhdessä, ja toivon, että lapset tuovat aikuisenakin ystäviään meille kylään. Ajattelen, että jos lapseni oikeasti jaksavat keskustella kanssani vielä kun olen vanha ja jos niiden ystävätkin jaksavat viettää aikaa meidän kanssa, olemme onnistuneet olemaan läsnä jollain arvokkaalla tavalla.

Vanhemmat opettavat lapsilleen niin paljon asioita, sellaisiakin, joita eivät tajua opettavansa: tavan puhua muille, kohdata maailma, kuunnella, pyytää anteeksi, antaa anteeksi, nauraa, itkeä. Keltään ei voi vaatia täydellisyyttä, mutta toivon, että meidän kotona katsotaan maailmaa aina uteliaasti ja ilolla.

Paratiisi-kaulakoru jää minulle muistoksi tästä spesiaalista ajasta, kun olimme jo tavallaan nelihenkinen perhe, kun Morriksen pieni veli ei vielä ollut syntynyt, mutta oli jo vahvasti läsnä ajatuksissamme ja odotuksissa. Kuvassa Morris poseeraa korun kanssa, mutta luulen, että annan ketjun pikkuveljelle joku päivä, ehkä se tavallaan on jo hänen.

The post Uudistuva Kalevala appeared first on Musla.