“En ole täydellisyyden perään, tärkeintä että on hauskaa”, kuuluu yksi Oiva Toikan tunnetuimmista lausahduksista. Se on hyvä motto loppuvuodelle 2020.

Alkuvuosi on nimittäin ollut ihan globaalilla mittakaavalla melkoista poikkeustilaa ja seliviytymismoodia. Keventääkseni elämää, Olen päättänyt tarttua Oiva Toikkamaiseen elämänasenteeseen ja vältellä kaikenlaista täydellisyyden tavoittelua ja ylisuoriutumista koko loppuvuoden — varsinkin, jos se tapahtuu hyvinvoinnin kustannuksella. Vaikka en kyllä muutenkaan ollut se tyyppi, joka sai jotain ylimääräistä aikaan viime kuukausien lock downin aikana.

Varsinkin pienen vauvan kanssa arki voi huomaamatta muuttua suorittamiseksi. Pelkästään vanhemmuuteen liittyy usein paljon paineita toimia täydellisesti, vaikka täydellisyys on joku ulkopuolelta kumpuava määre, jonka tavoittelu on paitsi uuvuttavaa, myös ihan turhaa.

Paras neuvo, jonka sain vauvavuoteen, oli että täydellisyyteen pyrkimistä on ehdottomasti vältettävä – silloin kaikilla on hauskempaa ja kaikki myös voivat paremmin.

Hesarissa listattiin asioita, joihin pyrkimällä voi tehdä omasta elämästä onnellisempaa. Poimin listalta muutamia, jotka sopivat omaan tavoitteeseeni elää vähemmän suorittavaa, enemmän iloa tuottavaa elämää:

Ole kiltti muille ihmisille. Tämän pitäisi olla sanomattakin selvää, Mutta ahdistuneena, väsyneenä, pelokkaana tai stressaantuneena kiltteys voi joskus jäädä selviytymis-moodin jalkoihin. Kiltteys kotona lisää hyvää karmaa, kun taas väsyneenä tiuskiminen lisää vain mielipahaa. Aion aktiivisesti tehdä töitä ollakseni kiltti ja empaattinen. Lisäksi muistan Oiva Toikan sanoja: en vaadi täydellisyyttä myöskään ihmisiltä ympärilläni.

Valinnat työ- ja muussa elämässä, jotka lisäävät rahan sijaan vapaa-aikaa. Aika on suurinta luksusta ja käytännössä se voi tarkoittaa esimerkiksi lyhyempiä työpäiviä, pitkiä viikonloppuja, neli- tai kolmepäiväistä työviikkoa. Se tarkoittaa omaa aikaa, aikaa perheen kanssa, tai harrastuksien parissa.

Tunnista asiat, jotka tuottavat sinulle mielihyvää ja tee niitä usein! Nämä vinkit ovat tosi yksinkertaisia, mutta kaipaan tällaisia muistutuksia. Auttaa kun keskityn tekemään listan minulle oikeasti iloa tuottavista asioista ja sitten järjestän aikaa niille. Teen usein listoja asioista joita minun tulisi tehdä: liikkua enemmän, perehtyä ajankohtaisiin asioihin, maksaa laskut, hoitaa asioita.  Nyt aion tehdä listan asioista, jotka lisäävät iloa elämässäni.

Meditoi. Äitiyden myötä olen löytänyt meditaatiosta paljon apua arjen sekoiluun. Teen kevyitä n. 10 min harjoituksia, joiden aikana nautin hiljaisuudesta ja saan siitä energiaa. Usein meditoin sohvalla, tai lattialla maaten, kun Morris menee päiväunille. Kynnys on matala, enkä pyri harjoituksilla täydelliseen suoritukseen, vain hetken rauhaan.

Oiva Toikka on suomalaisen muotoilun tunnetuimpia nimiä. Hän oli hassuttelua rakastava suunnittelija, jonka rikas mielikuvitus ja rohkeat taidelasiteokset poikkeavat pohjoismaisen muotoilun valtavirrasta. Toikan vielä ollessa elossa, näimme hänet usein meidän lemppariravintola Eliten terassilla illallisela tai lounaalla.

Iittala on ottanut uudelleen tuotantoon Toikan Hedelmiä ja Vihanneksia -lasiveistokset. Meillä on kotona kurpitsa ja punainen omenapullo, joka toimii myös pienenä maljakkona. Vuonna 1989 lanseeratun sarjan leikkisät esineet ovat tyypillinen esimerkki Toikan pohjattomasta mielikuvituksesta. Niin hauskoja ja samalla kauniita.

Myös vuonna 1968 lanseerattu Frutta-lasisarja on tehnyt paluun. Sarja on meillä mökkikäytössä, se sopii niin hyvin piknikille ja kesäisiin lounaspöytiin.

Täydellisyyden tavoittelu voi joskus olla jopa haitallista. Inhoan sanontaa ”They way you do one thing, is the way you do all things.” Ymmärrän ydinajatuksen, mutta olen siitä eri mieltä. Kaikkea elämässä ei tarvitse, eikä pidä suorittaa. Joskus on tosi hyvä mennä siitä, mistä aita on matala,  seurata omia mielihaluja ja muistaa, ettei kaikki ole niin vakavaa.

Uskon, että tällainen lähestyminen johtaa hyviin asioihin ja poistaa elämästä aivan turthaa pingottamista.

Esimerkki: kun aloitin puutarhanhoitoharrastuksen, olin innokas, malttamaton ja minulla oli hyvin vähän kokemusta. Tein aloittelijan virheitä, joista suurin osa liittyi malttamattomuuteen. (Ja laiskuuteen, kröhäm.) En tehnyt istutuksien perustuksia huolellisesti, vaan vähän sinne päin. Luin ohjeita nopeasti silmäillen ja sovelsin usein, istutin kasveja liian lähelle toisiaan ja huonosti alustettuun maahan. Lopputulos: olen joutunut korjaamaan virheitäni usein ja siirtemään kasveja paikasta toiseen.

Mutta arvatkaa mitä! Ei se haittaa! Ei mennyt täydellisesti, mutta on ollut hauskaa ja olen oppinut valtavasti, ehkä jopa enemmän, sillä virheiden korjailuun on täytynyt perehtyä.

Jos olisin pakottautunut tekemään ns. “kunnolla” alusta asti, saattaa olla, että innostukseni olisi hiipunut, sillä puutarhanhoito on kovaa työtä. Nyt olen saanut leikkiä, nälkä on kasvanut syödessä ja olen vihdoin halukas näkemään aidosti vaivaa, sillä tiedän sen kannattavan.

Areenassa on muuten mahtava dokumentti / kulttuuriprofiili, joka kertoo Oiva Toikasta. Näin sitä kuvaillaan: ”Oiva Toikka tunnetaan lasilinnuistaan, mutta hän on myös lavastaja, pukusuunnittelija, kuvittaja sekä tavallinen ihminen, joka istuskelee kesämökin laiturilla mietiskelemässä. Hän kertoo nähneensä kerran unen jossa hän kuoli, mutta heräsi koska se oli niin tylsää.” 

Tässä pari muuta hyvää elämän ohjetta Toikalta, jotka kuullaan dokumentissa:

”Minusta suru on sopimatonta, jos se jatkuu liian pitkään”
”Minusta ripaus pinnallisuutta on lahja”

The post Mitä Oiva Toikka tekisi? appeared first on Musla.