Kävin just luovuttamassa Verta.

Sain eilen sähköpostitse kutsun verenluovutukseen, Koska veriryhmäni verta (O+) tarvitaan tavallista enemmän juuri nyt. Kutsussa pyydettiin tulemaan luovuttamaan verta jo mieluiten samana tai seuraavana päivänä, joten menin tänään Sanomatalon Veripalveluun lounasaikaan.

Tänään oli neljäs verenluovutuskertani. Joka kerta olen yhtä hämmentyneen fiilareissa koko prosessista. Esimerkiksi koskettelen aina omaa vertani sisältävää veripussia, koska siellä lilluva veri on hämmentävän lämmintä, lähes kuumaa (luonnollisesti) – semmosta lämmintä verivelliä suoraan omista suonistani. Jotenkin Tosi friikkiä ja kiehtovaa samalla.

Verenluovutus on siis täysin vapaaehtoista, eikä siitä saa rahallista korvausta. Itselleni riittää korvaukseksi pelkkä tieto siitä, että pienellä vaivalla lahjoittamani veripussi auttaa jopa kolmea eri henkilöä, riippuen siitä, mitä veren osia käytetään (punahiutaleita, plasmaa tai verihiutaleita). Verivalmisteita tarvitaan esimerkiksi leikkauspotilaiden, onnettomuuspotilaiden, syöpää sairastavien ja keskoslasten hoitoon.

Tänään verestäni otettiin myös erilliset verihiutalenäytteet, joista selviää sovinko myös verihiutaleiden luovuttajaksi (toivottavasti sovin!). Verihiutaleita annetaan etenkin verisyöpäpotilaille, joiden oma luuydin ei tuota verihiutaleita rankkojen syöpähoitojen vuoksi. Niitä voidaan antaa myös leikkauspotilaille ja onnettomuuksien uhreille suurten verenvuotojen yhteydessä.

Verihiutaleiden luovuttaminen on vähän isompi prosessi normiverenluovuttamiseen verrattuna. Silloin luovuttaminen tapahtuu Kivihaan veripalvelussa, jolloin verenluovuttaja on kytkettynä johonkin kreisiin laitteeseen puolentoista tunnin ajan, jolloin kone erottelee verestä pelkät verihiutaleet, jonka jälkeen punasolut ja plasma palautetaan takaisin kehoon. Kreisii!

Jos verenluovutus jännittää, ekalla luovutuskerralla kannattaa mennä paikalle Kaverin Kanssa, tai vaikka vain katsomaan vierestä miten homma toimii. Kuulemma ensikertalaiset jännittävät luovutusta (ehkä vähän turhaan?) sillä luovutus menee lopulta kuitenkin hyvin, eikä se ole niin dramaattista mitä jotkut luulevat. Hoitajan mukaan joku pyörtyy keskimäärin vain kerran kuukaudessa, eli hei, tosi epädramaattista! Huonoa oloa voi välttää erittäin tehokkaasti syömällä ja juomalla etukäteen sekä ottamalla ihan chillisti luovutuksen jälkeen. Itse en tunne oloani luovutuksen yhteydessä tai sen jälkeen mitenkään normaalista poikkeavaksi.

Muistelin äitini Kanssa, että olin pienenä tosi usein äitini mukana hänen luovuttaessaan verta. Kuulemma siksi, koska Veripalvelusta saa Ilmaiset Pullakahvit ja sämpylät. Aaah, lämpimiä muistoja 90-luvun lama-ajalta. Mutta hei, ilmaiset pullakahvit, leivät ja sämpylät kelpaa mulle ainakin edelleen – ne on lämpimiä hetkiä lama-ajan yrittäjän elämässä.

Veripalvelun nettisivuilta voi tsekata, sopiiko itse verenluovuttajaksi. Oikeastaan kaikki perusterveet ihmiset sopivat.

Kuulemma Veripalvelussa on käynyt viime aikoina tosi vähän ihmisiä, joten lisää verta tarvitaan. Siksi haluaisin rohkaista kaikkia menemään luovuttamaan verta. Sinne vaan, se on siistiä. Kaverin kanssa on hauskempaa, koska silloin voi vaihtaa kuulumiset kätevästi makoillessa vierekkäin veren virratessa ja syödessä niitä ilmaisia sämpylöitä.

Ainiin ja hei Kirsikka, ens kerralla tuut kyllä mun mukaan. Verenluovutus on tosi leppoisaa hommaa johonkin tatuoinnin ottamiseen verrattuna. Tarjoon sulle siellä sämpylät ja pullat. Kaakaotkin.