Etkoilen työhuoneella juomalla litran Coca-Cola Zeroa. Menen alueelle ystäväni kanssa kuudelta. Hullu ruuhka! Odotan ystävääni tovin rannekkeenvaihdon vieressä, eikä odottaminen haittaa yhtään, sillä tuijotan ihmisiä aurinkolasit päässä. People watching on ehdottomasti yksi parhaimmista asioista flowssa.

 

Menemme suoraan katsomaan Ville Valoa & Agentsia — Baddingin biisit raahaavat yhtä lakonisesti mitä keväällä Tavastiallakin. Ville Valo ei ole varmaan ikinä soittanut millään festareilla näin aikaisin (klo 18). Bongaan neljä upeaa etelä-amerikkalaista mimmiä, jotka ovat silmäänpistävän mustissa rokkireleissä. Hardcore HIM-fanituristeja, ihan varmasti! Niitä oli Tavastiallakin. Upeeta. Ville ei puhu mitään välispiikkejä. Harmittaa. Talk to me, Ville.

 

Syömme Lopez y Lopez-ruokakojulta tacot. Kojulla on kunnon hässäkkä, työntekijät huutavat paniikissa ja näyttävät olevan pulassa kasaantuvan jonon kanssa. Kaksi pientä tacoa 13€, hyvää mutta annoksen hinta on ihan liian suolainen. 

 

Ilmeeni valahtaa auki kesken lauseen, kun ohitsemme menee TÄYSIN Ryan Goslingin näköinen nuorimies. Kaverinikin menee sekaisin. Kaverinkaveri tietää hänen olevan Jyväskylästä. Jkylän Goslingilla ei varmasti ole naisseurasta puutetta.

 

Puhumme kaverimme kanssa, kuinka meille tuli kummallekin yhtäkkiä kauhean voimakkaat introverttifiilikset. Rauhallisen kesäloman jälkeen intensiivinen Flow-tuttujenmoikkailu on meille liikaa. Tekee mieli mennä lähteä kiertelemään aluetta yksin. Lähden. Nautin siitä. Lähes kaikki ystäväni on tulossa festareille vasta la-su.

 

Ei Tee Mieli Juoda mitään. Onks tää nyt sitä sober curiosityä?

 

Olin odottanut Iben keikkaa. Kovassa nousussa oleva 20-vuotias räppäri-laulaja on niin liikkis! Lapin Kulta Red Arena on täynnä yhtä nuoria ja nuorempiakin tyyppejä. Vieressäni pousaa viiden tytön ryhmä, jotka ottavat koko keikan ajan kuvia itsestään ja toisistaan mitä erilaisimmissa muodostelmissa.

 

Niin paljon nuoria. Tunnen itseni vanhaksi.

 

Jos Ibe olisi saanut suhteessa samanlaisen suosion Jenkeissä, mitä nyt Suomessa, niin hän ois jo miljonääri ja maailmankuulu tähti. Vitsi Suomi on niin pieni maa.

 

Balloon Stage ja samppanjabaari ovat aivan liian kaukana. Saavun samppanjabaariin ja löydön samasta sumpusta kaikki yli 40-vuotiaat festarivieraat siemailemasta kuplivaa. Kunnon kontrasti Iben yleisöön nähden.

 

Menen Balloon Stagelle jazzrumpalin keikalle. Nään kaksi skarpin näköistä herrasmiestä tanssimassa keskenään lavan edessä aivan pilvipäissään. Seisomapaikat ovat ihan tyhjillään heitä lukuunottamatta. Miehet ovat musasta maailman eniten fiiliksissä ja tanssivat niin iloisesti todella nopeata jazzia. Kaikkia istumapaikkalaisia hymyilyttää heidän performanssinsa.

 

Kierrän koko alueen yksin, luen ruokalistoja ja tutkin eri brändien toteuttamia Flow-pisteitä. Ah niin kivaa olla yksin ja selvinpäin, mennä oman mielensä mukaan ja just niille keikoille mihin haluaa. Ihanaa. Ignoraan kaikki ”missä oot?”-viestit. En jaksa yhtään sitä kaverilaumojen perässä etsimistä ja juoksemista.

 

Näen paljon leopardikuosia, pyöräilyshortseja, Dr.Martensia, kukkamekkoja, Marimekkoa, pieniä aurinkolaseja sekä Anastasia-laseja (pienet värilliset millenium-aurinkolasit).

 

Saan Solangen keikalta tosi hyvän paikan läheltä lavaa. Keikka on hyvä, muttei mikään tajunnanräjäyttävä. Hienoa konseptoimista. Erityisesti lämpesin koko bändin koreografialle.

 

Joku stögää mua röökillä käteen. Tai sit se olin minä itse.

 

Keikan jälkeen lähden tyytväisenä kotiin.

 

En ole koskaan herännyt Flow-lauantaina näin freesinä ja energisenä. Voittajafiilis!

 

Menen etkoilemaan kaverin luokse ja päätämme mennä todella ajoissa alueelle (klo 14:30). Tungen spandex-tukipöksyihini kaksi Vana Tallinn-piilopulloa. Olen kuullut Flow’ssa valokuvanneelta kaveriltani, että on ihan parasta mennä hengaamaan alueelle todella aikaisin, jolloin alue on tyhjillään. Joo, muuten kyllä, mutta tämä strategia johti siihen, että hengailun ohessa aloimme tilaamaan viinipulloja, joka johti siihen, että olimme ehkä eniten kännissä siinä vaiheessa kun kaikki muut vasta tulivat alueelle. Hävettää vähän.

 

Menemme Alman keikalle, koska haluamme kuulla uusia biisejä ja koska Alma on ihana. Emme ole niin vakuuttuneita uusista rock-painotteisista kappaleista. Ystäväni sanoo ”mä rukoilen et se saa tehtyä jossain vaiheessa jonkun sikahyvän albumin, se on niin kova mimmi saatana.”. Niinpä!

 

Alman sisko on laitettu aisoihin eli soittamaan sähkörumpuja koko keikan ajaksi. Ihan hyvä, nyt keikkameno ei ole niin hot mess eestaas-juoksemista ja nyt Alma on selkeästi lavan tähti. On se kova.

 

Poistumme Alman keikalta, katson samalla ihmismassaa ja vitsit suomalaiset näyttää kaikki niin hailakoilta perunoilta. Kaikki ihan samannäköisiä. Olen itsekin osa sitä siiklipeltoa. Ja kaverini kans. Naurattaa.

 

Monta Tuplakääk-fania tulee moikkaamaan. Se on aina yhtä hämmentävää, mutta hauskaa.

 

Menemme eestaas Back Yardia, Red Gardenia ja Front Yardia. Red Gardenissa on ehdottomasti paras meno. Illan pääesiintyjä Tame Impala ei kiinnosta yhtään. Menovaihteemme on liian nopealla sellaiselle musalle.

 

House-legenda Dream 2 Sciensen keikka oli hyvä.

 

Menen yksin Robynin keikalle. Olen odottanut tätä keikkaa eniten. Niin hyväääää!!! Alan itkemään vuolaasti Dancing On My Ownin yhteislaulu-kertosäkeen aikana. En ole ikinä kuullut missään yleisön laulavan niin hyvin niin pitkää pätkää. Robyn näyttää häkeltyneeltä. Robynin tanssimuuvit, laulu ja asut ovat ihania. En kestä. Törmään keikan jälkeen ystävääni joka katsoo silmiäni ja sanoo ”mäkin itkin mut en ihan NOIN paljon”.

 

Päätän lähteä suoraan kotiin ilman jatkoja. Aikuispäätös. Melkein sober courious-päätös.

 

Ääneni on täysin lähtenyt illan aikana. Laitan yöllä instastooreihin videoita itsestäni laulamassa Paula Koivuniemeä, koska käheä ääneni on 100% samanlainen. Aamulla herätessäni deletoin videot ensitöikseni. Noloa sisältöä.

 

 

”Sit jos ei tee mieli juoda niin sit ei, mut jos tekee niin sit juo”. Niin just. Tekstailen viimeisen päivän strategiasta ystäväni kanssa.

 

Menemme alueelle ja painelen darranälässä Kuurnan Deep fried-ruokakojulle. En osaa päättää mitä haluan, joten tilaan ihan koko menun itselleni ja kavereille jaettavaksi. Kuitenkin annokset ovat pieniä alkupalakokoja, joista jää nälkä. Kunnon tuhluriviikonloppu. Friteerattu kana ja perunat maistuvat superhyviltä, mutta ehkä parasta on jälkiruoka: karamelli-popcorn-kauramaito jäillä. Juotavaa cräckiä kuten myyjä sanoi.

 

Iskäni on myös Flowssa ja katsomme yhdessä turkkilaisen hää-klarinetistin keikkaa iskän ja siskoni kanssa. Iskällä on päällään Rukan tuulipuku ja perinteinen georgialainen huopahattu. Best Flow-tyyli. Missä Hel-Looks on, kun sitä tarvitaan eniten? Iskä on ihan fiilarissa Flowsta, ja hän on perehtynyt etukäteen kaikkiin sunnuntain artisteihin. En kerkeä ottamaan yhteiskuvaa iskän kanssa, sillä hän kiirehtii Mitskin keikalle black tenttiin.

 

Törmään ystävään, joka on juonut piilopullonsa ennätysajassa. Hän heiluttelee tip tap-sormia ilmassa ja huutaa kovaa ”Party Boleroooo!”. Siis mitä se edes tarkoittaa? Hän ei tiedä itsekään.

Ei tee mieli juoda, mutta sitten yhtäkkiä tekeekin.

 

Päätämme juoda shotit ystäviemme kanssa. Illan mittaan juomme neljät shotit. Taas eestaas Back Yardilta baaritiskille, Front Yardista Red Arenalle. Tanssimme paljon. The Cure ei kiinnosta. Paitsi ystävääni, joka haluaa että videoin häntä tanssimassa Curen tahtiin kolmen biisin aikana.

 

Jokainen tuttu ja tuntematon nauraa extrakäheälle puheäänelleni.

 

Illan ainoa must-keikka on viimeisenä esiintyvä James Blake. Keikka on niiiiin hyvä (ja ah se löytyy myös taltioituna YLE Areenasta)! 

 

Päätämme lähteä kaverin houkuttelemana jatkoille Ääniwalliin. Party Bolero-ystävä nukahtaa teknoluolan perimmäiselle penkille.

 

Tanssimme todella väkinäisesti paskaa teknoa pari tuntia puolityhjällä tanssilattialla. Kaikki muut menee vessaan isoissa porukoissa. Ei yhtään kiinnosta tämmönen bilehuumemeno. Olisi pitänyt mennä Kutoselle. Tai Kaikuun, jossa James Blake ja Tove Lo juhlivat. No ei voi mitään.

 

Yöllä kotona postaan taas instastoreihini Paula Koivuniemi-videot suuren kysynnän takia. En deletoi niitä aamulla. Sen sijaan tuuttaan lisää sekoilusisältöä stooreihini hepulikrapulassa. Teen Flow-parodian ja inboxini laulaa seuraavan vuorokauden. 

 

En uskalla katsoa tiliotettani. Olen musiikki-euforiassa keskiviikkoon asti, kuuntelen tätä biisiä repeatilla kotona ja katson Yle Areenasta Flow-keikkoja.