Tämän jutun taidelasilinnut Ovat – valitettavasti – kaikki vain lainassa meillä. Sain ne ”hoitoon” tätä juttua varten, mikä oli kyllä ihanaa. (Tajuan entistä paremmin myös taidelainaamojen merkityksen.)

Muistan Oiva Toikan linnut lapsuudestani: joka toisella ystäväni vanhemmalla oli lintu tai kaksi lasivitriinissä. Kesti vuosia ennen kuin tajusin lintujen hienouden. Ehkä lasivitriinien ovet pitivät linnut erillään minusta niin, että ne tuntuivat eteäisiltä, jotenkin oudoilta keräilyesineiltä. Tai ehkä en ollut tutustunut lintujen kirjoon tarpeeksi hyvin. Nyt niiden muodot ja omaperäiset persoonallisuudet viehättävät tosi paljon.

Pyysin Iittalalta lainaan muutamia suosikkejani ja haastattelin erästä toista lintuintoilijaa: Iittalan taidelasiekspertti Jouni Antinahoa, joka on alunperin päätynyt kirppariharrastuksensa ansiosta Iittalalle töihin, ja joka suhtautuu Toikan lintuihin ihanan koskettavalla lämmöllä.

Hei Jouni! Kerroit, että taidelasiesineet ovat intohimosi. Miten päädyit Iittalalle töihin ja mitä kaikkea työhösi kuuluu?

Olen jo pitkään ollut kiinnostunut muotoilusta. Kiinnostukseni taidelasiin syttyi tehdessäni hyviä löytöjä kirpputoreilta ja huutokaupoista. Innostuin kun ymmärsin, kuinka hienoja esineitä Suomessa valmistetaan. Samoihin aikoihin Iittala lanseerasi Harri Koskisen suunnitteleman Art Works -kokoelman. Tämän jälkeen hurahdin vuonna 2010 lanseerattuun Oiva Toikan taidekokoelmaan ja lintuihin. Kävin usein Esplanadin lippulaivamyymälässä ihailemassa teoksia ja innostuin lasimuotoilusta niin, että päätin hakea Iittalalle töihin. Haaveeni toteutui, ja olen tehnyt töitä myyjänä, myymäläpäällikkönä ja nyt markkinointi- ja viestintäkoordinaattorina.

Niin mahtavaa, että tie omaan intohimotyöhön voi mennä noin! Mikä on suosikki Toikka lintusi ja miksi?

Ensimmäinen lintuni oli Jalokiwi. Se on värikäs ja kerää katseita, siksi varmaan ostin sen. Suosikkilintuni on kuitenkin Pulu. Näin Pulun työkaverini kotona, eteisen pöydällä vartioimassa avaimia ja muita pikkutavaroita. Se näytti hienolta juuri siinä, vaikken ollut kiinnittänyt lintuun erityistä huomiota myymälässä. Pulu on täysin harmaa, mutta sillä on vähän peilaavaa lysteriä pinnassa. Minunkin oli pakko hankkia se.

Ovatko lasilinnut tulossa uudestaan muotiin? Poistuivatko ne ikinä, vai olenko itse vasta havahtumassa niiden upeuteen? 

Käsityön ja aitojen materiaalien arvostaminen on trendi, ehdottomasti. Lintuja on valmistettu jo liki 50 vuotta. Ei siis ihme, jos moni muistaa niitä lapsuudestaan. Myymälässä työskennellessäni huomasin, että lintuja keräillään, mutta niillä myös sisustetaan kotia. Vaikka ne ovat arvokkaita, yritän itse pitää niitä kodissani vapaasti, kuten muutakin taidelasia. Linnut Ovat onnellisimmillaan, kun ne ovat lennähtäneet kukkamaljakoiden ja huonekasvien lomaan, kirjapinon päälle tai vaikka baarikärryyn.

Lintuja annetaan lahjaksi hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Nimenantotilaisuuksissa lapsille annetaan pieniä lintuja, joiden toivotaan säilyvän rakkaana muistona läpi elämän. Hääparille taas halutaan antaa pariuskollinen Karjalan Laulujoutsen linnun symbolisen ja kulttuurisen merkityksen vuoksi.

 Miksi kokoelmaan on lisätty viime vuosina erityisesti pöllöjä? Rakastan niitä!

Pöllöt ovat tulleet osaksi kokoelmaa 80-luvun puolivälissä, mutta niitä on viime vuosina näkynyt enemmän. Pöllöt ovat tärkeitä Oivalle, sillä ne ovat muuntautumiskykyisiä ja mielikuvituksellisia. Me myös rakastamme niiden viisautta ja luonnetta.

 Tiedätkö minkä linnun valmistusprosessi on vaativin?

Suuret linnut, kuten Metso, Joutsen, Uhuu ja Kiikkuri ovat vaativimpia. Useiden eri värien yhdistäminen tuo haastetta, aiemmin valikoimissa ollut sateenkaarilintu on tästä hyvä esimerkki. Karpalonpunaiset linnut ovat myös vaikeita valmistaa, sillä värin lopputulokseen vaikuttavat monet seikat valmistusprosessissa.

Olen kuullut, että Kiikkuri on kaikessa komeudessaan yksi Oivan suosikkimuodoista linnuissa. Olen itsekin tavannut Oivan muutaman kerran ja vaikka hän on todella helposti lähestyttävä ja ihana tyyppi, olen mennyt lukkoon ja muistanut vasta jälkikäteen mitä olin aikeissa kysyä.

Mitä säilyttäisit itse Anna-linnun kuvun alla?

Minulla on nyt pöytälaatikon suojissa yksi hassu esine, joka on tullut tärkeäksi. Pieni pyöreä, hymiöllä koristeltu litteä pala poltettua savea, jonka olen saanut lahjaksi kummitytöltäni. Hän on valmistanut sen pienin käsin, niin taitavasti kuin on osannut, ja kirjoittanut sen taakse nimensä. Anna saisi suojella sitä.

Yksi suosikkilinnuistani on ruskea kupumainen Anna. Sen möhkylämäinen muoto on onttoudessaan siro. Kiinnostaa myös, kenen mukaan lintu on niemetty. Iittalan sivuilla Annasta sanotaan näin:

”Birds by Toikka Anna ja poikanen Mari tuovat kokonaan uudenlaisen lintutyypin rakastettuun kokoelmaan. Linnut ovat onttoja kupuja, joista pienemmän voi sijoittaa isomman sisään. Yhtä hyvin linnut toimivat erillään. Sanoja rakastavan Toikan mielikuvitus yltää myös uusiin lintuihin, jotka kätkevät sanaleikin: ne ovat joko erikseen Anna ja Mari tai yhdessä Annamari. Birds by Toikka Anna on emo, jonka suojaan voi sijoittaa Mari-poikasen. Linnut voivat kätkeä sisäänsä myös itselle arvokkaimpia aarteita, joiden haluaa säilyä koskemattomana mutta kauniisti esillä. Lintujen transparentti väritys on tarkkaan harkittu: herkkä ja hennonkeltainen Mari saa voimaa väriinsä kun se on kuparinruskean ja usvaväritteisen Annan hellässä suojassa.”

Yritin valita linnuista yhtä, joka olisi suosikkini, mutta tehtävä oli mahdoton. Pidän punaisesta Kiikkuri -linnusta, kaikista pöllöistä ja siivekkäistä linnuista. Pidän ruskean sävyisistä linnuista, mutta toisaalta myös kirkkaat värit ihastuttavat.

Ymmärrän, miksi lintujen keräilyyn on helppo hurahtaa. Jos joskus aloitan, en kuitenkaan laittaisi lintuja vitriiniin, vaan asettelisin ne osaksi kotia kirja- tai astiahyllyyn, tai yöpöydälle tai kylppäriin.

The post Toikan linnut ovat outoja ja ihania appeared first on Musla.