Minä, siskoni Tiina ja hänen kissansa Tuisku menimme sienimetsään. Olen aikaisemminkin kertonut sokeasta Tuiskusta, joka näkövammaisuudesta huolimatta elää oikein mukavaa, hihnassa ulkoilevan kaupunkilaiskissan elämää.

Mökillä ollessamme käymme usein Tuiperon kanssa metsäretkellä lähimetsässä. Kissan kanssa ulkoilu on aikamoisen hidasta, sillä vähän väliä koko seurue joutuu pysähtymään ja kuuntelemaan metsän ääniä, haistelemaan metsän puskia ja kiipeämään pitkin tarkoin valittuja mäntyjä (osaisinpa minäkin kiivetä puuhun Niin hienosti). Koska Tuisku ei näe, olemme huomanneet, että Tuisku kävelee eteenpäin metsässä mieluiten letkassa, jolloin letkan ensimmäinen ihminen on oppaana ja näyttää suunnan sekä turvallisen reitin. Silloin Tuisku seuraa perässä rohkeasti – ilman opasta Tuisku hämmentyy helposti, eikä oikein tiedä mihin suuntaan mennä.

Tällä kertaa menimme sieneen fanittamani R-Collectionin syksyn malliston anorakeissa ja housuissa. Olen itse sienestänyt vuosikausia kärpässienen punaisessa, kirpparilta käytettynä ostetussa R-Collectionin anorakissa, joka on edelleen täysin priimakunnossa. Klassikkomallin suuri anorakkitasku on toiminut myös oivana puolukkataskuna tai sienilokerona, jos on sattunut löytämään jättimäisen sienisuonen. R-Collectionin anorakkien huppu on toiminut myös tehokkaana suojana hirvikärpäsiä vastaan, kun hupun narut kiristää niin kireällä, että juuri ja juuri näkee eteensä (jolloin näyttää samalla myös sketsihahmolta).

Tuisku oli pukeutunut metsään itsekasvattamiinsa villahousuihin ja omiin valjaisiinsa. Päästämme Tuiskun vapaaksi aina metsään päästyämme, pidämme toki Tuiskua koko ajan silmällä. Tuipero pysyttelee lähellämme, tutkii hitaasti lähimaastoa ja lähinnä istuu mättäällä kuunnellen tarkasti ympäristön ääniä.

Tuisku pysähtyy aina tutkailemaan ohittamiaan puita, sillä jokainen puu on kiipeilymahdollisuus. Retkellämme kävi hieman epäonninen, mutta samalla hulvaton kömmähdys. Tuisku pysähtyi taas puun luokse kiipeilymielessä, mutta puu olikin vain korkea kanto (eikä hän tietenkään nähnyt puuttuvaa puunrunkoa). Tuisku ponnisti takajaloilla vauhtia, hyppäsi kiinni kantoon ja lähti kiipeämään kannonpätkää kovalla vauhdilla, kunnes puu loppui kesken ja Tuisku lensi ilmassa liito-oravan lailla. Onneksi orava laskeutui turvallisesti pehmeän sammaleen päälle.

Meidän iskämme ei enää suostu tulemaan Tuiskun kanssa metsäretkille, sillä eteneminen on kuulemma liian hidasta. Noh, retket eivät tosiaan käy hikilenkistä, mutta silloin kuuluukin fiilistellä hiiiiiiiitaasti kaikkea havannoimaansa. Fiilistelyretki!

Jos etenisimme metsässä sporttivauhtia, emme bongaisi sieniä, en olisi löytänyt mättäältä mökkinaapurin lukulaseja, enkä olisi kerennyt tekemään itselleni naavasta Nightwishin Marco Hietalan naavapartaa. Jossain vaiheessa Tiina joutui kieltämään minua laulamasta loputonta Nightwish-potpuria – näköjään se varmaan häiritsi rauhoittavan sieniretken tunnelmaa.

Tämä syksy on ollut minulle hardcore-tietokoneella istumisen aikaa. Laskin, että olen monena päivänä tuijottanut ruutua noin 14 tunnin ajan. Ällöä! Siksi kaipuuni luontoon oli valtava ja halusinkin ottaa metsään mukaan viltin, jolla minä ja Tiina vain maattiin hetki tuijottaen puiden latvoja. Harvoin sitä tulee katsottua metsää siitä perspektiivistä. Se oli kivaa ja rauhoittavaa.

Minun sienestysasuni on syksyn malliston tiilenpunaiset vetoketjullinen anorakki ja anorakkihousut. Ah, fiilistelen niin paljon tällaisia yhden värin asukokonaisuuksia! Olen käyttänyt pitkään fanittamani R-Collectionin mustia unisex-anorakkihousuja, jotka sopivat niin sienimetsään kuin toimistolookkeihinkin. Nyt haaveilen näistä vaaleanpunaisista anorakkihousuista.

Tykkään R-Collectionin meiningistä ja joitakin vuosia sitten tehty suuri brändiuudistus oli ihailtava. R-Collectionhan on siis kotimainen vastine American Apparellille, straight outta Kajaani! Merkin mallistosta löytyy hyviä klassisia, neutraaleja käyttövaatteita sekä upeita spessuvaatteita, kuten Tiinan yllä olevat ruskeat vakosametticulottesit, jotka hohtavat niin hienosti niihin osuvaa valoa. Tiinan yllä on myös kirkkaansininen klassikkoanorakki sekä vaaleanpunainen pörröneule.

R-Collectionilta tulee joka syksyn/talven mallistoon erittäin laadukkaita ja lämpimiä perusneuleita. Ihastuin tähän harmaaseen, kutittamattomaan, muhkean poolokauluksen ribneuleseen – ihana! Ostin useita vuosia sitten samankaltaisen R-Collectionin harmaan neuleen, jossa olen käytännössä asunut monta talvea peräkkäin. Viime talvena huomasin kuluttaneeni rakkaan neuleen toisen olkapään puhki (vasemman käden, joka on tietokoneella ollessa aina koukussa), sillä olin käyttänyt lempparineulettani niin paljon. Parsin sen kasaan harmaalla villalangalla. Vanha villapaitani oli 100% villaa, mutta nykyään on vain hyvä, jos neule sisältää aavistuksen tekokuitua villan lisäksi, sillä villaneuleet kestävät silloin kulutusta huomattavasti paremmin. Villa on luonnonkuitu ja luonnon matskut kuluvat aina kovassa käytössä (etenkin jos käyttää jotain vaatetta vuosia monta päivää viikossa).

Nyt kun vielä R-Collection tekisi oman malliston kissoille, niin Tuiskukin saisi pienenpienen villaneuleen tai anorakin talven ulkoiluihin ❤️

The post Kissan kanssa sienimetsässä appeared first on Musla.