Lomaan on vajaat kaksi viikkoa ja Olen huomannut solahtaneeni jonkinlaiseen tahattomaan zen-tilaan.

Makaan aamuisin sängyssä ja tuijotain seinää liikkumattomana ihmismuumiona. Tai kesämökin parvekkeella sunnuntai-iltapäivällä ja tuijotan eteeni lasittunein silmin. Saatan maata tai istua paikoillani hämmästyttävän pitkiä aikoja, lähes missä vaan ilman, että ajatuksissani liikahtaa mikään. Tunnen itseni tyhjäksi ihmiskoteloksi, täysin liikkumattomaksi, jos silmien räpytystä ei lasketa. Olen tyytyväinen niin kauan, kun voin vaan hengittää. En tee, enkä ajattele mitään.

Olen niin valmis lomaan, että oon alkanut jotenkin vahingossa meditoimaan?! Vai oonko mä aivokuollut?

Myös muilla elämän osa-alueilla on havaittavissa muutoksia. Asiat, joista normaalisti stressaisin, eivät nyt aiheuta minussa mitään reaktiota. Jos kaadan kahvit matolle, en jaksa kiroilla. Jos olen myöhässä tapaamisesta, en säntäile paikasta toiseen. Suoritan epämieluisia askareita hitaasti ja varmasti, ilman mitään ylimääräisiä tunnekuohuja aiheesta.

Tai jätän ne tyynesti tekemättä.

Olen nimittäin löytänyt tekemätä jättämisen ilon. Pesukoneessa on tälläkin hetkellä pesemättömiä pyyhkeitä. Ne ovat olleet siellä viime viikon alkupäästä asti. Silmäilen niitä välillä olohuoneen sohvalta. Silmäilen myös pinoa maksamattomia laskuja olohuoneen pöydällä. Päälimäinen on lasku sekä Muslan että yritykseni domainpalveluista. En jaksa soittaa tonne ja pyytää erillisiä laskuja, jotta voisin laittaa yrityksen domainlaskun yrityksen kirjanpitopon. Ajattelen asiaa välillä ja sitten en vaan jaksa, vaikka laskun oikeassa yläkulmassa lukee punaisella MAKSUMUISTUTUS.

Saa nähdä miten tässä käy. Mä oon varmaan joko valaistunut, tai tullut hulluksi.

The post Vahingossa Zen appeared first on Musla.