Fanitan aivan täysillä keski-iänkin ohittanutta 71-vuotiasta brittikokki Rick Steinia. Vitsi mikä tyyppi! Rick Stein on tehnyt ruoka- ja matkailuohjelmia Englannissa vuosikymmenten ajan, eikä loppua vielä näy. Ruokaohjelmissa aina siniseen tai pastellinvärisiin kauluspaitoihin pukeutunut Stein matkustaa maailman eri kolkkiin maistellen paikallisia ruokia ja juomia, tutkien markkinoiden kojuja, opiskellen kohteiden tapoja ja ruokakulttuureja. Reissun jälkeen Stein kokkaa maailmalla maistettuja ruokia kotonaan. Stein on loputtoman kiinnostonut lähes kaikesta ja ennen kaikkea hän on totaalisen fiiliksissä kaikesta näkemästään. Samaistun vahvasti. Idoliainesta.

Kaiken lisäksi hedonisti-Stein on oman Instagraminsa mukaan ihan koukussa Paratiisihotellin brittiversioon (edelleen, samaistun.).

Steinin ruokaohjelmat ovat täydellisen informatiivisiä, mutta myös ihanan rentouttavia hyvänmielen viihdettä. Yle on näyttänyt Rick Steinin ruokaohjelmia vuosien ajan ja Yle Areenaan tuli juuri katsottavaksi Steinin ”Ruokamatka Euroopan kaupunkeihin”-sarjan ensimmäinen jakso, jossa Stein herkuttelee ja kokkailee Bordeauxissa. Muissa jaksoissa hän käy maiskuttelemassa Reykjavikissa, Berliinissä, Lissabonissa, Palermossa sekä Kreikan ja Espanjan pikkukylissä. Tilasin juuri ebaystä sarjan resepteistä koostetun keittokirjan.

Ra-kas-tin Steinin aikaisempia ruokaohjelmia, jossa syvennyttiin intialaisiin ruokiin usean jakson verran sekä Välimeren ruokiin erikoistunutta Ruokamatka Venetsiasta Istanbuliin-sarjaa. Brittien telkkarissa nähtiin juuri Steinin Meksikoon sijoittuva ruokasarja, jota en malta odottaa – Yle, kaivakaa nopsasti kuvetta ja ostakaa sarja!

Steinin ruokaohjelmat ovat erityisen hauskoja myös siksi, että ne noudattavat aina samaa, menneiden vuosikymmenien tv-ohjelmien hieman kämäistä tekotapaa leikkauksineen ja ohjauksineen. Koko muukin kuvauscrew on vanhoja gubbeja.

Steinin kokkaustyyli on ihanan suurpiirteinen ja huoleton (samaistun tähänkin) eikä hän erityisesti piittaa piperrys-fine diningista vaan pitää rehellisistä ja rehdistä ruokalajeista (kuten minäkin). Bordeaux-jaksossa ranskalaista kotiruokaa valmistaessa Steinin ruokafilosofia tiivistyy hänen sanomaan lauseeseen: ”Ei näytä kovin hienolta, mutta tämä ei ole tarkkaa hommaa. Ja päälle vielä runsaasti gruyère-juustoa. Älkää pihistelkö sen kanssa.”

Minäkin haluan olla isona Rick Stein – jos en pääse ruokamatkustamaan ammatikseni, niin ainakin haluan säilyttää loputtoman uteliaisuuden ja fiilistelyn itsessäni vanhoille päiville asti. Mikään ei pelota minua vanhenemisessa yhtä paljon kuten känkkä-änkyräksi tuleminen sekä se, etten joskus enää haluaisi oppia ja omaksua uusia tapoja ja asioiden. Pitää olla tarkkana, sillä extreme-uteliaisuudesta huolimatta saatan olla joskus itsepäisellä my way or the highway-tuulella.

Mutta on Rick Steinkin juuri sopivan hyvällä tavalla änkyrä: ”Ette ehkä pidä tällaisista paikoista tai ruoista. Otan sen riskin, koska niistä minä pidän. Tärkeintä on paikallinen ruoka, hyvä viini ja paikat, joiden uskon saavan teidät hymyilemään.”

Edelleen, samaistun.

The post Setämies-idoli appeared first on Musla.