Ystäviä on ihana kutsua syömään etenkin arki-iltana, koska mikäpä on ihanampaa Kuin istua valmiiseen ruokapöytään passattavaksi rankan duunipäivän jälkeen. Lisäksi on luksusta tehdä arkenakin kaikkea spessua pelkän viikonlopun sijaan.
Vink vink ystävänpäivää varten: kutsu ystävät syömään, esim. virallisena ystävänpäivänä (sunnuntaina 14. helmikuuta) tai ihan arkena vaan.
Järjestin eilen ystävälleni synttäridinnerin teemalla “kuin Mummolassa”. Annan usein synttärilahjaksi teemadinnereitä ja valitsen ruoaksi aina (vähän liian?) monimutkaista ruokaa. Päädyin simppeliin mummolateemaan menetettyäni taannoin hermoni metsästäessä polentaa jostain viidestä eri kaupasta italialaista illallista varten.
Muistilappu itselleni: illalliskutsujen ruoan ei tarvitse aina olla jotain tosi erityistä, kikkailuja vaativaa wow-ruokaa. Keep it simple. Ensi kerralla tarjoilen vieraille makaronilaatikkoa.
Ystäville järkätyt illalliskutsut ovat myös niitä harvoja kertoja, kun syön lihaa.
Kuin Mummolassa-dinnerillä tarjoiltiin:
Lindströminpihvejä karamellisoidun sipulin kera
Herranjestas oli hyvää, paljon parempia kuin italiaisen dinnerin pitkään haudutettu vasikanposki ja se fucking polenta. Lindsröminpihvien resepti täällä.
Keitettyjä perunoita
Heeeei, vähänkö nekin maistuivat hyviltä! Keitetyt perunat ovat liian aliarvostettuja. Move over, trendy quinoa!
Kapris-kermaviilikastiketta
Sekoitin kermaviiliin hienonnettuja kapriksia, vähän kapristen lientä ja hiukan sokeria tasapainoittamaan makuja. Mums.
Tilli-etikka hölskytyskurkkuja
Maistui ihan kesältä eli ihanalta. Resepti täällä.
Piimää
Maitotuotteita karttavana olin unohtanut piimän maistuvan niin hyvältä.
Kiisseliä ja kermavaahtoa
Voiko olla mummompaa jälkiruokaa?
Illan aikana kuunneltiin Radio Novaa, pyyhittiin naamat Tom of Finland-servetteihin, mummo (eli minä) tarjoili hopeatoffeeta mariskooleista ja kyseli liian tungettelevia kysymyksiä potentiaalisista tyttöystävistä. En kylläkään antanut vieraalle taskurahaa. Ehkä olisi pitänyt?
