“Are you stressed out, overbooked and underwhelmed by life? Fed up with pleasing everyone else before pleasing yourself?”

Näin luki joululomalla lukemani kirjan takakannessa ja vastaukseni oli kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä!

Kyseessä oli Sarah Knightin teos The Life Changing Magic of Not Giving a F**k. Humoristinen, self help -kirjojen tyyliä parodisoiva teos (hei Marie Kondo!) opettaa sanomaan ei anteeksi pyytelemättä.

Pointti pähkinänkuoressa: Ihmiset, jotka eivät välitä muiden mielipiteistä ja sanovat ei asioille, jotka vievät aikaa, rahaa ja energiaa niistä asioista, joita he oikeasti haluavat tehdä, ovat onnellisempia. Haistattamalla pitkät turhille velvollisuuksille ja ajatusmalleille sinäkin voit olla onnellisempi. Kiinnostaa!

Kirja on hauska ja kepeä, mutta se ei valitettavasti tarkastele aihettaan kovin syvällisesti pureutumalla syihin, miksi on niin vaikea sanoa ei ja miksi se on vaikeaa etenkin naisille. Syväluotaavan analyysin sijaan teos keskittyy opastamaan lukijaa elämän pikku ongelmatilanteissa: miten kieltäytyä työpaikan margarita-illasta ärsyttävien kollegoiden kanssa (jos joku sanoo margarita, minä en kyllä ikinä kieltäydy…) tai kaukaisen sukulaisen häistä Karibiassa, jonne matkustaminen tulee maksamaan kahden kuukauden vuokran verran.

Tästä huolimatta tämä kieli poskessa kirjoitettu teos avasi silmäni. I give way too many fucks. 

Syy siihen, että stressaan koko ajan turhaan ja asetan usein muiden tarpeet omieni eteen, johtuu siitä, että olen aina pyrkinyt olemaan hyvä, kunnollinen tyttö.

Sanon liian usein kyllä asioille, joita en halua tehdä, helpottaakseni muiden elämää. Minusta on todella vaikeaa sanoa ei, sillä en halua olla hankala. Ja jos kieltäydyn jostain, märehdin sitä päiväkausia. Mitäköhän se tyyppi nyt ajattelee minusta?

Poden myös jatkuvasti syyllisyyttä jostain. Takaraivossa nakertaa aina joku: jotain, jonka sanoin, työasia, jonka olisi voinut tehdä paremmin, miljoonat hoitamattomat “velvollisuudet”, kuten urheilu, pakastimen sulattaminen tai hammaslääkäriajan varaaminen. Poden jopa huonoa omatuntoa krapulasta, vaikken olisi tehnyt huppelissa mitään typerää! Tunnen syyllisyyttä siitä, etten krapulapäivänä saa mitään “järkevää” aikaiseksi ja vain makoilen, luen tai katson telkkaria. Aivan kuin minulla ei olisi oikeutta välillä käyttää päivä viikonlopustani loikoilemiseen.

Välillä minulla on tunne, etten elä elämääni itseni vuoksi. Teen asioita, joita yhteiskunta ja pääni sisällä nalkuttava ääni vaativat minulta. Ole ahkera, täydellinen, älä laiskottele, tavoittele supermallin ulkonäköä, menesty, älä ikinä mokaa äläkä ärsytä ketään.

 Kukaan ei synny kympin tytöksi – meidät (eli useimmiten naiset) kasvatetaan vaatimaan itseltämme mahdottomia, olemaan jatkuvasti tyytymättömiä itseemme ja asettamaan muiden edut omien intressiemme eteen.

Tämä loppuu nyt! Tänä vuonna opin sanomaan ei ja otan elämäni haltuun. Sillä kerranhan täällä vain eletään, enkä aio kuluttaa sitä aikaa syyllisyydessä rypemiseen ja muiden mielipiteistä stressaamiseen. 2017: year of not giving a fuck!

Give less fucks. Tämä saattaa kuulostaa itsekkäältä, muttei ole sitä. Tarkoitus ei tietenkään ole olla ilkeä kusipää, haistattaa paskat kaikelle ja makoilla kaikki päivät sohvalla syömässä leivonnaisia. Knightin mukaan meidän pitää erotella tärkeät asiat turhista harjoittamalla Not Sorry -metodia:

1. Päätä, mitkä ovat ne asiat, joille haistatat tänä vuonna pitkät (esim. krapula-ahdistus, vatsamakkarat, täydellisesti nypityt kulmakarvat, kuinka monta tykkäystä Instagram-kuvasi saa). Jos joku asia vie aikaa, energiaa tai rahaa sellaiselta asialta, jota oikeasti haluat tehdä, kieltäydy siitä. Kysy myös itseltäsi, koskettaako asia vain sinua? Jos näin on (esim. kulmakarvojen suhteen), voit turvallisesti haistattaa sille pitkät – et tule loukkaamaan ketään.

2. Don’t give a fuck about them. Kun kulmakarvasi alkavat rehottaa tai kotisi ei näytä yhtä puhtoiselta kuin sisustuslehtien kuvissa, älä stressaannu vaan sano itsellesi: I don’t give a fuck. Kun kalenterisi alkaa täyttyä eri kissanristiäisistä, joihin et halua mennä, kieltäydy kohteliaasti joistakin, äläkä tunne syyllisyyttää tästä. Opi sanomaan ei ja anna asian olla. Not Sorry!

Knight kehottaa kirjoittamaan ylös asioita, jotka stressaavat sinua ja jotka vievät liikaa aikaa, rahaa tai energiaa. Näin muistat paremmin sanoa itsellesi I don’t give a fuck, kun stressi tai ahdistus iskee.

Inspiraatioksi otteita omalta Not giving a fuck -listastaltani:

-Muiden mielipiteet
-Snapchat ja Insta Stories
-Niin täydellinen iho, etten tarvitse meikkiä
-Täydellisyys ylipäätään: elämä on keskeneräistä ja kaoottista, joten se kannattaa vain hyväksyä
-Itsensä vertaaminen muihin
-Jatkuva tehokkuus (Kirjoitin taannoin Lilyyn kolumnin siitä, kuinka tärkeää on tehdä hyödyttömiä asioita)
-Bikinikunto
-Koko Kardashian-perhe

Ah, tuntuu jo siltä, että tämä metodi on muuttanut elämäni! Sunnuntaiahdistus? I don’t give a fuck. Elämässäni on toivottavasti aika monta sunnuntaita vielä edessä, joten lopetan jo nyt niistä ahdistumisen ja katson sen sijaan onnellisena koko illan ihanaa norjalaista Skam-sarjaa! Jeg gir blanke faen!