Dramaattinen otsikko, Mutta uskon, että näin on käynyt.

Minulla on Aina ollut vaikea suhde liikuntaan. Vihasin koko peruskouluaikani ajan liikkatunteja, enkä ikinä harrastanut mitään fyysisesti vaativaa. Olin mielestäni kömpelö ja kankea ja minua nolotti olla niin pitkä, etten edes yltänyt koskettamaan varpaitani.

Kun aloin tehdä mallintöitä alkoi salilla käyminen luonnollisesti kiinnostaa. Treenasin ainoastaan muokatakseni kehoani ja koska olen perfektionisti, lähti fitness-elämä vähän lapasesta. Treenaminen meni elämän edelle – jos olin päättänyt mennä jumppatunnille, en ikinä jättänyt sitä väliin, vaikka ystävä kutsuisi leffaan tai viinilasilliselle. Luulin myös, että treenaamisen on pakko olla rankkaa. En ollut tyytyväinen urheilusuoritukseeni, ellei tunnin aikana tullut verenmaku suuhun. Treenaamisesta oli ilo kaukana – inhosin edelleen jumppaamista ja salilla käynti oli minusta tylsää.

Viime syksynä aloitin Katja Kokon vetämän astangajooga alkeiskurssin ja suhtautumiseni liikuntaan muuttui täysin.

Mitä astangajooga on?
Tässä kohtaa pieni lajiesittely on paikallaan. Astangajooga eroaa nimittäin “tavallisesta” (esim. Flow-jooga) joogasta jonkun verran, enkä ainakaan itse aikaisemmin ollut täysin selvillä siitä, mitä astanga on.

Astangassa tehdään aina samaa liikesarjaa. Kun edistyy harjoituksessa, liikkeitä tulee lisää. Katjan alkeiskurssi alkaa ohjatulla harjoituksella, mutta kurssin loppupuolella siirrytään mysore-harjoitukseen, eli kaikki tekevät sarjaa omaan tahtiin. Mutta ei huolta! Tunnelma kurssilla oli kaikkea muuta kuin tiukkapipoinen, eikä mokailua tarvinnut pelätä (olen ainakin itse välillä törmännyt äkäisiin joogaopettajiin, jotka tuskastuvat, jos oppilas ei ihan heti tajua jotain liikettä). Kun siirryimme kurssilla mysoreen, kaikki unohtelivat koko ajan liikkeitä ja kyselivät neuvoja.

Astanga-sarja alkaa ja loppuu aina samoilla liikkeillä. Kun on harjoitellut pidempää, saa lisää liikkeitä sarjan keskiosaan. Lajista tulee koko ajan fyysisesti vaativampi, mitä pidemmälle edistyy.

Ja sitten siihen, miten astanga on mullistanut elämäni ja suhtautumiseni urheiluun.

1. Oivalsin, että tuloksia voi saavuttaa, vaikkei piiskaisi itseään maksimiin
Astangajooga on fyysisesti erittäin vaativaa, mutta harjoitus tuntuu aina miellyttävältä – sopivan haastavalta, muttei rääkiltä. Punnerruksia on jo alussa hurjasti, ja mitä pidemmälle etenee harjoituksessa, sitä enemmän punnerretaan. Käsivarteni lihaksia särki koko syksyn.

Vaikka liikun nykyään myös muista kuin ulkonäöllisistä syistä (yritän mm. ennaltaehkäistä istumatyöstä aiheutuvia selkävaivoja), haluan kyllä mielelläni nähdä ulkoisia tuloksia treenistä. Ja niitähän näkee! Tajusin, ettei tarvitse piiskata itseään ja hikoilla kuin pieni sika, nähdäkseen muutoksia kehossaan. Life changing moment: Tajusin, että treenaaminen voi olla kivaa!

Syksyn aikana ei kertaakaan tullut sellainen fiilis, että tunnille olisi pitänyt pakottautua. Päinvastoin! Odotin aina töissä, että pääsen tunnille rauhoittumaan ja tyhjentämään pääni. Astangajooga on minulle ensisijaisesti mieltäni rauhoittava harjoitus, jossa bonuksena saa notkean ja virtaviivaisen kropan.

2. Astangassa yhdistyy liikunta ja meditaatio
Olin syksyn alussa vähän stressaantunut ja uskon, että joogasessiosta kahtena iltana viikossa on ollut todella paljon hyötyä. En osaa meditoida (liian tylsää), mutta astangassa oman hengityksen tahtiin tehtävä harjoutus toimii meditaation lailla. Tunnilla kuuntelen vain hegitystäni ja mietin harjoitustani, enkä pysty märehtimään menneitä ja tulevia. Etenkin itsenäisesti tehtävä mysore-harjoittelu hiljentää päänsisäiset ääneni tehokkaasti.

3. Joogasalissa opitut asiat auttavat elämässä yleensä
Astangassa minua puhuttelee se, ettei siinä kiirehditä. On ihan yleistä, että jotain asanaa hinkataan vuosia, ennen kuin siinä onnistutaan. Tämä on hyvä muistutus kaltaiselleni perfektionistille, joka haluaisi heti osata kaiken täydellisesti ja lannistuu, jos ei ole se kaikista paras. Jos epäonnistun, saatan ajattella, että olen tässä asiassa ihan paska, turha edes yrittää. Mutta eihän se niin mene – harjoittelu tekee mestarin.

Minulle tekee myös hyvää muistaa se, ettei minun tarvitse verrata itseäni muihin. Jokaisen keho on erilainen: on liikkeitä, jotka ovat minun kropalleni tosi helppoja, kun taas joihinkin asentoihin en taivu sitten millään. 

***

Syksyn alkeiskurssin jälkeen olen ihan koukussa astangaan. Jonkun mielestä saattaa olla tylsää, että astangassa hinkataan aina sitä samaa sarjaa, mutta minulle tämä sopii. Kehityksen huomaan nopeasti, kun samoja liikkeitä toistelee. En olisi ikinä uskonut, mutta kurssin puolivälissä hallitsin jo päälläseisonnna (jos joku vähän pitää kiinni).

On myös kivaa, että kun oman astangaharjoituksensa alkaa hallitsemaan, sen voi tehdä missä tahansa. Jos minulla on kiire, saatan tehdä lyhennetyn version sarjasta vaikka olkkarissa. Tietenkin minun täytyy vielä käydä tunneilla hiomassa liikkeita ja oppimassa lisää, mutta siinä on jotain ihanan vapauttavaa, että pystyy ja osaa halutessaan joogata missä tahansa.

Veikkaan, että astangasta on tullut pysyvä osa elämääni ja aion keväällä jatkaa alkeisjatkokurssille. Minusta olisi hienoa, jos minusta tulisi astanga-mummeli, joka vielä 90-vuotiaana seisoo päällään.

Jos astangan aloittaminen kiinnostaa, suosittelen Katjan intensiivikurssia lämpimästi!

Minua ahdistaa vähän sellaiset joogasalit, joissa on tosi fitness-fiilis. Tunnelma on vakava ja joka kulmassa on peilit, joista voi tiirailla tyytyväisenä tai tyytymättömänä kroppaansa ja piiskata itseään venymään vielä vähän. Katjan kurssi on tällaisen joogaamisen vastakohta. Kurssilla oli todella lämmin, kannustava ja rento tunnelma (eikä siellä ole peilejä). Kun joku onnistui ekaa kertaa esimerkiksi päälläseisonnassa, häntä onniteltiin koko ryhmän voimin.

Ryhmät ovat aika pieniä, joten opetus on todella laadukasta ja ohjaaja ehtii tarkailla kaikkien suorituksia, korjailla tarpeen vaatiessa ja auttaa kaikkia esim. siinä päälläseisonnassa. Vuosia eri drop in -tunneilla ravanneelle oli kivaa nähdä kaksi kertaa viikossa samoja naamoja uudestaan: niin muita kurssilaisia kuin ohjaajaa, joka tiesi tasan tarkkaan, missä vaiheessa harjoittelua ryhmä on.

Rööperin aamujoogan / Hyvinvoimalan tiloissa Merimiehenkadulla järjestettävät alkeiskurssit alkavat taas tammikuussa ja ne löytyvät täältä. Lämmin suositus! (Ja ihana joululahja itselle tai jollekin joogasta kiinnostuneelle).