Marrakech on jännittävä paikka, ristiriitainenkin: se on täynnä kauniita tiloja ja yleillisä paikkoja, Mutta myös vähän lemuisia pikkukatuja ja kerjäläisiä. Vietimme kaupungissa vain viikon, joten en voi väittää tuntevani kaupunkia hyvin, mutta jo muutamassa päivässä ehdin muuttaa käsitykseni siitä enemmän kuin kerran.

Valitsimme majapaikaksemme Riadin, Joka tarkoittaa perinteiseen marokkolaiseen asuintaloon tehtyä majataloa. Riadeissa on usein vain muutamia huoneita, kattoterassi ja keskellä pihaa aukio, jolla saattaa olla pieni uima-allas tai suihkulähde ja sitruunapuita. Me majoituimme täällä, Riad Les Yeux Bleussa, Sinisten Silmien Riadissa. Aamuisin söimme aamiaista kattoterassilla, yhden päivän vietimme kokonaan katolla ja luimme kirjoja. Koska majatalo on pieni, eikä kukaan muu sattunut viettämään päivää katolla, tuntui, kuin olisimme olleet yksityisellä terassilla. Tilasimme lounasta ja kastauduimme pienessä, mutta syvässä lämmittämättömässä uima-altaassa. Vesi oli kylmää ja ihanaan raikasta. Se tuntui ihan avannolta, mutta hyvällä tavalla, uskokaa tai älkää.

Riadimme sijaitsi vanhalla Marrakechin alueella, Medinassa, jota ympäröi muurit. Suosittelen ehdottomasti yöpymään tällä alueella, uusi Marrakech vaikutti aika tylsältä. Vanahalla alueella on paljon pieniä kauppoja, souk eli markkina-alue, vanhoja Riadeja joissa on ihania ravintoloita, kaduilla on paljon (toinen toistaan masentuneemman näköisiä) aaseja ja kanoja. Vähän sellainen Aladdinin Akraba meninki.

(Vitsi, en muuten osaa päättää pidänkö Disneyn Aladdin elokuvasta enemmän suomeksi vai englanniksi! Suomennettu Aladdin on yksi niitä ainoita dubattuja elokuvia, joka on ihan oikeasti hyvin tehty. Katsokaa vaikka! Niin hyvä! Tiesittekö muuten, että Disney valitsi 1990-luvulla suomenkielisen dubbauksen maailman parhaaksi Aladdin-dubbaukseksi, ja suomenkielisen Hengen ääninäyttelijä Vesa-Matti Loiri sai erityismaininnan ”ainutlaatuisen omaperäisestä” roolisuorituksestaan. Katsokaa myös tämä!! Ja apua mä en voi lopettaa: tämä!! Toi kohta missä elefantiksi noiduttu Apu pamahtaa sulttaanin ovesta sisään ja Jafar liiskaantuu tohon seinään, höhhöhhööö. Nyt tajuan, että Diseny -elokuvat ovat ensimmäiset musikaalit, joita ikinä rakastin.

Takaisin aiheeseen. Marokossa jännittävintä on se, että kaikki tuntuu olevan piilossa. Siinä, missä New Yorkissa tai Lontoossa vieraileva voi harhailla kaduilla ja pistäytyä umpimähkää sinne tänne nähdessään jotain kiinnostavaa, Marrakechissä, ainakin Medinan alueella kannattaa tehdä pientä tutkimustyötä, sillä tie moneen ihanaan paikkaan vie sokkeloisien käytävien kautta, jotka näyttävät lähinnä roskiksille tarkoitetuilta back alley -kujilta, joiden tietämätön saattaisi epäillä johtavan vain täydelliseen umpikujaan. Missään ei ole kylttejä, talot kohoavat korkeuksiin ilman yhtään ikkunaa ja isot puiset ovet on teljetty visusti kiinni, ilman ainuttakaan näkyvää vihjettä siitä, mitä niiden sisäpuolella voi olla. Yllätyin monta kertaa, kun sen pimeän, epäilyttävän kujan päästä löytyi ihana hammam-kylpylä jossa meidän jynssättiin ja hierottiin lötköiksi tai 1600-luvulla rakennettu järkyttävän kaunis Riad, jonka ravintolassa tarjoiltiin mantelimatoa ja kuu paistoi suoraan sisäpihalle katettuihin pöytiin.

VAROITUKSIA

Lähtiessämme luin ja kuulin varoituksia: pukeudu peittäviin vaatteisiin, varsinkin vaaleille naisille huudellaan, varsinkin vaaleita länsimaalaisia tuijotetaan, ihmiset tyrkyttävät tavaraa, tinkiminen on pakollista ja hankalaa, huijatuksi joutuu helposti.

Mikään näistä varoituksista ei mielestäni ollut aiheellinen.
Kukaan ei huudellut, kukaan ei silmäillyt epämiellyttävästi, miehet eivät ahdistelleet tai käyttäytyneet huonosti. Kukaan ei kertaakan kommentoinut hiuksieni väriä.

Tinkiminen osoittautui hauskaksi, siihen pitää suhtautua rennosti, se kuuluu asiaan ja on parhaimmillaan hauskaa kaikille. Muistattehan; maassa maan tavalla.

Marokossa vallitsee erilainen rytmi: kaikki kulkevat ryhmissä, soljuvasti, jonoissa ei mennä jäykästi, vaan autot seilaavat kaistalta toiselle, antavat toisilleen tietä, pujahtavat väliin ja kiilaavat ilman, että siitä kukaan hermostuu. Skoottereilla ajetaan kovaa vauhtia kapeilla kaduilla ja vaikka Järjestyksen Suomalaisesta kaikki se hallittu kaaos saattaa aluksi tuntua pelottavalta, siihen tottuu ja lopulta siitä tulee hauskaa.

Medinan kaduilla voi törmätä huijarioppaisiin. Paikalliset pojat tarjoavat (muka) sattumalta opastusta Medinassa harhaileville turisteille: “Big square is this way!” “Let me take you, where you wanna go?” Avuliaat suunnannäyttäjät saattavat toki opastaa eksyneen perille, mutta haluavat aina avustaan maksun. Jos et toivo opastusta, kannattaa kohteliaasti sanoa kiitos ei kaikkeen, mitä opastajaksi pyrkijä ehdottaa ja jatkaa päättäväisesti matkaa.

Opastajat johdattavat turisteja mielellään myös tietyille kaupoille: yleensä he saavat kauppiaalta pienen osingon turistien kojulla käyttämistä rahoista. Myös (muka) eksynyt taksi saattaa kysyä suuntaneuvoja “sattumalta” paikalle osuneelta ohikulkijalta, joka sitten nousee taksin kyytiin (muka) johdattamaan taksin perille. Perille päästyään ja maksun saatuaan taksi jättää turistit rahaa kinuavan oppaan kanssa toivottuun määränpäähän. Meille kävi juuri  näin, tullessamme lentokentältä hotellillemme ensimmäistä kertaa. Tämäkään ei ole mielestäni erityisen vakavaa. Opas kinusi meiltä viittäkymmentä dirhaimia, joka vastaa huimaa viittä euroa. Emme silti maksaneet oppaalle, vaan kävelimme meitä taksille vastaan tulleen laukkupojan opastamina sokkeloista käytävää pitkin majatalon ovelle, jonka laukkupoika lopulta sulki (muka)oppaan nenän edestä.

Mamounia

Ylenpalttinen luksushotellihotelli, jonka spa ja uima-altaat ovat erittäin ylelliset. Uimme, söimme lounasta ja joimme drinkit auringossa. Alakerran spassa on hammam ja muita kauneushoitoja! Jos et yövy täällä, voit silti käyttää spa -palveluita tai ostaa päiväpassin poolille! Päiväpassi uima-altaalle maksaa 500 dirhamia, spa-passi 1 500 dirhamia.

Le Maison Arabe

Le Maison Arabe -hotelli on sisältä älytön ja koristeltu lattiasta kattoon ylenpalttisesti erilaisilla kankailla, valtavilla kukka-asetelmilla ja kirjailuilla. Kattokin on maalattu koristeellisesti. Parasta täällä oli mielestäni hotellin Jazz -baari. Nojatuoleissa oli ihana istua ja siemalla drinkkiä, pianisti soitti flyygelillä musiikkia ja baarimikko oli ystävällinen suupaltti, joka tarjosi meille pienet tuoreista hedelmistä ja yrteistä puristetut tervetuliais- JA jäähyväisdrinkit.
Suosittelen ottamaan alkudrinkit baarissa ja siirtymään siitä dinnerille. Illallista säesti live -musiikki. (Joku hieno, haikeasti soiva kitara.)

Le Tobsil

Tänne kannattaa tehdä varaus ja saapua nälkäisenä. Ateria on runsas. Tunnelma ravintolassa hämyisä ja mystinen. Kaksi perinteisiin marokkoasuihin pukeutunutta miestä soitti koko illan ravintolassa lähes transsiin vaivuttavaa musiikkia. He tekivät myös pieniä tanssiesityksiä. Tanssin tyyliä on vaikea kuvailla, mutta siihen luului pomppimista ja vaikuttavaa niskan ja pään vatkausta.

 Dar Cherifa

Täällä söimme kuun valossa. Rakennus oli niiiiiiiin kaunis!

Jardin Majorelle Garden

Yves Saint Laurentin ateljeeta ympäröivä puutarha on ainoa nähtävyys jota menimme katsomaan. Olin kuullut puutarhasta ristiriitaista palautetta: toiset sanoivat, että siellä vierailu oli heille pettyms, sillä puutarhassa parveilee usein niin sankoin joukoin muita turisteja. Minusta puutarha oli ihana, eikä ihmisiä visiittimme aikana ollut liikaa.

Le Salama

Tässä ravintolassa on fantastinen sisustus kolmessa erilaisessa kerroksessa ja listalta löytyy myös alkoholia viinistä drinkkeihin. Kaikilla ravintoloilla ei ole anniskeluoikeutta, vaan yleensä alkoholia voi ostaa hotelleista, riadeista ja muutamista spesiaaliravintoloista. En tiedä millä perusteella anniskeluoikeudet myönnetään. Salaman bellini oli erinomainen! Ehkäpä juuri alkoholitarjonnan takia paikka houkuttelee turisteja, mutta älä anna ravintolan nettisivuilta löytyvien ankeiden tursitikuvien hämätä, paikassa on oikeasti kiva tunnelma.

Näiltä nettisivuilta voi valita kauniit riadit, ravintolat ja spat!