Costa Rica – rikas rannikko – on tosiaan rikas verrattuna moneen Keski-Amerikan maahan. Hyvinvointi on kehittynyt ekoturismiksi, mikä on taas osaltaan edistänyt sitä, ja me ulkomaalaiset nautimme ekoturismin kokemisesta. Kaikki kiertoajelut ja päiväretket tuntuvat painottuvan maan luontoon. Useimmat turistit suuntaavat Karibian tai Tyynen valtameren rannikoille, mutta me päätimme pysyä maan mäkisissä keskiosissa, maan pääkaupungissa San Joséssa. Nautimme tulivuorista, pilvisistä sademetsistä, kahviplantaaseista ja erittäin monimuotoisesta kasvimaailmasta ja faunasta. Termi Pura Vida (puhdas elämä) näkyy esimerkiksi San Joséssa, jossa jopa hanavettä voidaan juoda.  

Costa Ricalaiset kutsuvat itensä ticoiksi ja he ovat erittäin ystävällisiä ja suvaitsevaisia, ja silmin nähden ylpeitä maansa aikaansaannoksista. Köyhemmistä Keski-Amerikan maista suuntautuu jonkin verran maahanmuuttoa ja se on nähtävissä San Josén kaduilla.  

Yleensä listaan kansallisia ruokia kirjoituksissani, mutta Costa Ricalainen ruoka tuntui kovin samanlaiselta kuin muissa Keski-Amerikan maissa. Kuitenkin, tavallisten ruokien maku saattoi vaihdella, ja yksinkertainenkin ruoka saattoi maistua taivaalliselta hyvien kokkien aikaan saamana. Esimerkiksi, jos perusraaka-aine on riisiä ja papuja (casado), perusproteiini on possua, nautaa, kanaa, kalaa tai katkarapuja sekä perusekstra on paistettu keittobanaania tai maniokkia, niin silloin erot löytyvät mukaan tulleesta kastikkeesta. Itse kutsun parhaimmat kastikkeet ”tico-kastikkeiksi”, jonka tekijä on usein äiti tai mummo ostoskeskuksen keittonurkassa. Saat luultavasti riisiä ja papuja jo aamiaiseksi (gallo pinto). 

The post Costa Rica (suomeksi) appeared first on Travelfood.