Tovi jos toinenkin on jo ehtinyt vierähtää edellisestä postauksestani ja päätin piipahtaa taas tänne blogin puolelle ja kertoa hieman kuulumisiani. Onhan tässä välissä ehtinyt kaikenlaista tapahtuakin. Älkää pelästykö - en aio tänne monen kuukauden tekemisiäni luetella vaan päätin kertoa kuulumiset jo ajat sitten Keyword: Love -blogin Jonnalta poimimani haasteen muodossa.

Tässä haasteessa on tarkoitus jakaa niitä oikeita aitoja kuulumisia. En tosin tiedä, kiinnostavatko ne ketään teistä, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Että edes itse muistaisin.

Mitä oikeasti kuuluu?

Elämä menee menojaan ja minä yritän pysytellä perässä. Mitä enemmän ikää tulee, sitä nopeammin tuntuu aika rientävän ja monesti haluaisin vain "pitää hetkestä kiinni ja olla vaan". Sillä juuri nyt on elämässä vaihe, jolloin kaikki tärkeimmät asiat ovat mallillaan ja saan olla tyytyväinen ja kiitollinen siitä, mitä on ja keiden kanssa saan tätä elämän matkaa taivaltaa.


Juuri tämä hetkessä eläminen on yksi syy siihen, miksen ole täällä blogistaniassa juurikaan viimeisten kuukausien aikana aikaani viettänyt. Olen nauttinut niistä hetkistä, jotka saan viettää läheisteni kanssa tai välillä ihan itseksenikin. Olen lukenut, nauttinut luonnosta, tavannut läheisiäni - nauranut paljon, tirauttanut muutaman kyyneleenkin - tosin viime aikoina ne ovat olleet enimmäkseen onnen kyyneleitä. Olen keskittynyt tähän elämiseen ja some on instagramia lukuunottamatta saanut elää omaa elämäänsä.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Työrintamalla on ollut kiirettä ja muutoksiakin. Suomen Vanhimmassa Virastossa eletään tätä päivää ja työkavereita on vaihtunut - samoin toimenkuvia ja painopisteitä toiminnassa on uudistettu. Edelleenkin viihdyn työssäni ja koen, että työlläni on merkitystä. Ja iloitsen siitä, että saan tehdä töitä maailman parhaiden työkavereiden parissa Suomen Vanhimman Viraston vanhimpana naisena.

Parisuhde/perhe/ystävät?

Saman isännän kanssa elelemme edelleen samaan malliin kuin ennenkin - kompromisseja tehden  ja konsensukseen pyrkien;) Kaikki hyvin siis sillä rintamalla. Lapset elävät omaa elämäänsä ja saan olla onnellinen siitä, että he elävät sitä lähellä. Kummallakin on töitä ja pojan häitä suunnitellaan ensi kesäksi. Tyttären Micu-kissa käy meillä välillä hoidossa ja on itse asiassa täällä tämänkin viikonlopun.

Äitini ja veljeni viettivät kanssamme viikonlopun Sauvon farmilla pari viikkoa sitten ja anoppilassa juhlittiin juuri 60-vuotishääpäivää.  Kiitollinen saan olla, että tämä vanhempi sukupolvi vielä keskellämme on.

Ystäviä ehdin nähdä kesällä hieman enemmän - nyt syksyllä harvemmin. Onneksi ovat puhelimet ja muut viestimet!


Ja onneksi on Turku, jossa voi vielä työpäivänkin jälkeen istahtaa jonnekin Aurajoen rannalle kahveille kuulumiset vaihtamaan.

Matkat?

Tällä hetkellä minulla ei ole suurempia matkasuunnitelmia ja odottelen marraskuun puoliväliä, jolloin pidän muutaman päivän syyslomaa ja menen Hollolaan äitini luokse. Kesällä kävimme Pohjois-Karjalan mökillämme ja vietimme isännän kanssa viikon kauniissa Krakovassa.



Työkavereiden kanssa vietimme pari päivää retriitissä Utön majakkasaarella. Onneksi syksy on ollut niin upea, että en oikeastaan ole minnekään edes kaivannut.

Harrastukset ja hyvinvointi?

Mitkä harrastukset? En harrasta säännöllisesti mitään - inhoan aikatauluja ja olen lopettanut kaikki sellaiset harrastukset, jotka vaativat jonnekin lähtöä tiettyyn aikaan. Luen, teen hieman pitkän tauon jälkeen käsitöitäkin ja ulkoilen. Vähän jumppaankin kotona. Jos muistan.

Hyvinvointia yritän edistää syömällä terveellisesti, liikkumalla luonnossa ja lepäämällä. Kun vaivanani on fibromyalgia, se välillä koettelee hieman mutta periksi sille en anna. Paras lääke siihen on liike - vaan ei mikään rääkki vaan esimerkiksi kävely. Lihaskuntoa yritän pitää yllä jumpalla, painoja nostelemalla ja kuminauhajumpalla. Saavat luvan riittää.

Inspiroi eniten/vähiten?

Minua inspiroi aina kauneus - oli se sitten luonnossa, kuvissa tai sanoissa. Inspiroidun myös ihmisten sisäisestä kauneudesta ja hyvyydestä. Tänä syksynä etenkin luonnon upeat värit ovat antaneet voimaa ja iloa arkeen.



Jos kauneus inspiroi eniten, niin vähiten varmaan rumuus. Se rumuus, millä ihmiset kohtelevat välillä toisiaan ja luontoa. Ne rumat sanat, joita täällä somessakin viljellään ihan liiaksi.

Tällä hetkellä syön/katson/luen?

Yritän syödä terveellisesti.  Vältän punaista lihaa (vaikka täysin en siitä olekaan luopunut), vaaleita viljoja ja lisäaineita. Suosin kalaa, ruisleipää, juureksia ja marjoja. Ja olen hurahtanut viime aikoin sushiin - työpaikkani lähelle avattiin kesällä uusi sushiravintola, jonka sushit sulavat suussa.

Telkkarista katson paria tositeevee -sarjaa eli Selviytyjiä ja Vain Elämää`tä. Ja välillä joitakin ajankohtaisohjelmia. Leffat ja sarjat katson nykyisin useimmiten Areenasta tai Netflixistä, sillä silloin voin valita katseluajan itselleni sopivaksi.

Luen kaikkea elämänkerroista dekkareihin. Jonkin verran luen myös mietiskely- ja hartauskirjoja sekä runoja. Tällä hetkellä kesken on Viveca Stenin Totuuden nimessä.

Mitä odotan?

Odotan, että elämä jatkuisi samaan malliin vielä hetken. Nyt on hyvä juuri näin.

Mitä sinulle kuuluu?