Tämä alkusyksy on Ollut upea! Olemme saaneet nauttia lämmöstä, valosta ja luonnon väriloistosta.

Turussakin terassikelit ovat jatkuneet aivan näihin päiviin saakka. Vaikka päivisin onkin ollut lämmintä, niin aamut ovat kuitenkin jo olleet viileämpiä. Ilma on ollut raikasta ja hengityskin on helpompaa kuin kesällä.

Voi tätä väriloistoa - kun lehdissä näkyvät vielä vihreän sävyt, keltainen ja punainen. Ja tuuli hivelee kasvoja ja tuo mukanaan Syksyn tuoksut.

Töissä tämä syksy on ollut kiireinen ja haastavakin. Vapaa-ajalla olenkin sitten vain yrittänyt elää hetkessä ja nauttia elämästä. Syksyisin monet aloittavat uusia harrastuksia - toinen opiskelee kieliä tai valokuvausta, toinen varaa kuntosalivuoroja ja on niitäkin, jotka ehtivät noihin kaikkiin.

Minä en ole ehtinyt. En ole edes yrittänt. Olen hidastanut. Sillä elämä on tässä hetkessä.

Kävelen hitaammin, imen voimaa väreistä, kauneudesta, auringosta ja tuulesta. Pysähdyn istumaan kotimme terassille ja käännän uuden sivun kirjasta. Välillä vain olen. Tai otan pienet torkut. Kaikki ylimääräinen on nyt saanut jäädä - jopa blogi ja koko blogistania.

Sytytän kynttilän, kaivan viltit ja vällyt. Tuijotan tähtitaivasta ja olen kiitollinen. Elämästä. Sillä elämä on lyhyt. Ja se on hauras. 

Syksy on sadonkorjuun aikaa. Ja luopumisen aikaa. Syksyllä hyvästelen kesän, Ihanan ja mieliin monin tavoin jääneen kesän. Kun ikää on jo melkoinen määrä, ymmärtää, että niitä kesiäkin on edessä rajallinen määrä - jos Luoja suo. Niin kuin on päiviäkin - siksi jokainen päivä, jokainen hetki on arvokas. 

Syksyyn kuuluva haikeus tulee iholle. Elämän kauneus - ja elämän rumuus. Koko paketti.

Tänä syksynä olemme viettäneet viikonloppujamme Sauvossa. Siellä olemme levänneet isännän kanssa kahden ja nauttineet hiljaisuudesta. No - isäntä on paiskinut töitä - raivannut pihaa ja hoitanut taloa ja minä olen toiminut ylitarkastajana;)

Sauvossa on myös vietetty pari viikonloppua läheisten ja ystävien kanssa. Grillailtu, syöty hyvin ja istuttu iltaa pitkälle yöhön. Puhuttu paljon. Naurettu paljon. 

Nuokin lehmät kävivät vierailulla ihan tontin rajalla. Muuten mukavia vieraita mutta aika äänekkäitä! Pian nekin siirtyvät talvisijoilleen ja vihreä vaihtuu maisemassa harmaaksi ja ruskeaksi. 

Tänä syksynä olen taas pitkästä aikaa jaksanut innostua musiikistakin. Olen kuunnellut hiljaisuuden lauluja ja välillä on rokkijalkakin vipattanut. Ja syyslauluissa soiva blues on tuntunut sydämessä asti.  Useimmat syyslaulut kertovatkin luopumisesta: puiden lehdet putoilevat, rakkaudet päättyvät ja vuodet vierivät. 

Kuunnelkaapa vaikka näitä:

Syksyyn kuuluvat niin kyyneleet kuin sadepisaratkin.

Toisaalta - voihan sen sateen sietämiseen ottaa mallia vaikka näistä tytöistä:

Miten on sinun syksysi sujunut?