Tänäänkin, niin Kuin monena aiempanakin äitienpäivänä, soitin puhelun äidilleni Hollolaan ja onnittelin häntä. Tänäänkään en ole siellä hänen luonaan itse juhlapäivänä - mutta olin vielä eilen ja vietimme äitienpäivää etuajassa. Lähdimme isännän kanssa matkaan jo torstaiaamulla ja tulimme eilen illan suussa takaisin kotiin. Sinne jäivät punaiset ruusut kukkimaan ja äitini soittelee onnellisena uudella puhelimellaan, jonka sai äitienpäivälahjaksi minulta ja veljeltäni;)
Related Articles
Vaikka itse jouduin jo täksi päiväksi palaamaan kotiin, ei äitini päiväänsä yksin tänään vietä - veljeni ja hänen lapsensa sekä ex-vaimonsa pitävät huolen siitä, että äidillä riittää ohjelmaa.
Äitini on minulle rakas. Äitini, jonka olimme viime kesänä menettää ja joka on vahva ja sitkeä ja joutunut suremaan elämässään enemmän kuin on kohtuullista. Silti äitini ei ole katkeroitunut maailmalle vaan säilyttänyt elämänilonsa ja huumorintajunsa. Kun äitini hymyilee, on se hymy kaunis. Ja kun äitini nauraa, tarttuu nauru muihinkin. Vaikka kivut nivelissä hankaloittavat elämää ihan liiankin kanssa, ei äitini luovuta vaan suunnittelee sähköskootterin ostamista - pitäisi vain löytää paikka, mihin skootterin saisi parkkiin ja lataukseen!
Omaan äitienpäivääni heräsin kahvin tuoksuun, sillä isäntä oli keittänyt kahvit ja kattanut pöydän. Pöytää somistivat hänen ostamansa kukkaset ja lahjakirja. Täytekakkuakin maistoin - ja isäntä hieman enemmän.
Myöhemmin päivällä menemme isännän kanssa Turkuun katsomaan hänen vanhempiaan ja onnittelemaan anoppiani. Myös tyttäreni tulee sinne. Poikani viettää tämän äitienpäivän miniäehdokkaan äitiä ilahduttamassa ja oli laitellut aamulla viestiä, että soittaa illemmalla. Lapset ovat jo aiemmin ilmoittaneet, että äitienpäivää juhlitaan jälkikäteen minun valitsemassani ravintolassa;)
Meitä äitejä on monenlaisia - ja niin on meitä äitien lapsiakin. On äitejä, jotka yksin odottavat, että joku muistaisi edes onnitella - ja on lapsia, jotka kaipaavat äitiä, jota ei ole. Erilaisia kohtaloita. Monenlaisia elämiä.
Kuitenkin suurimmalle osalle meistä äideistä on yhteistä rakkaus lapsiimme ja huoli siitä, miten he selviävät. Ja ilo silloin, kun siivet sittenkin kantavat.
Samanlaista on äidinrakkaus niin täällä Suomessa kuin maailman toisella laidallakin. Samanlainen niin rikkaalla kuin köyhälläkin. Ja samanlainen siellä, missä lapset tuntuvat olevan turvassa kuin sielläkin, missä äidit saavat pelätä lastensa hengen puolesta.
Kuva on parin vuoden takainen - äitini on tuosta hoikentunut - minä en;)
Äitini on minulle rakas. Äitini, jonka olimme viime kesänä menettää ja joka on vahva ja sitkeä ja joutunut suremaan elämässään enemmän kuin on kohtuullista. Silti äitini ei ole katkeroitunut maailmalle vaan säilyttänyt elämänilonsa ja huumorintajunsa. Kun äitini hymyilee, on se hymy kaunis. Ja kun äitini nauraa, tarttuu nauru muihinkin. Vaikka kivut nivelissä hankaloittavat elämää ihan liiankin kanssa, ei äitini luovuta vaan suunnittelee sähköskootterin ostamista - pitäisi vain löytää paikka, mihin skootterin saisi parkkiin ja lataukseen!
Omaan äitienpäivääni heräsin kahvin tuoksuun, sillä isäntä oli keittänyt kahvit ja kattanut pöydän. Pöytää somistivat hänen ostamansa kukkaset ja lahjakirja. Täytekakkuakin maistoin - ja isäntä hieman enemmän.
Myöhemmin päivällä menemme isännän kanssa Turkuun katsomaan hänen vanhempiaan ja onnittelemaan anoppiani. Myös tyttäreni tulee sinne. Poikani viettää tämän äitienpäivän miniäehdokkaan äitiä ilahduttamassa ja oli laitellut aamulla viestiä, että soittaa illemmalla. Lapset ovat jo aiemmin ilmoittaneet, että äitienpäivää juhlitaan jälkikäteen minun valitsemassani ravintolassa;)
Anoppilassa juomme kahvit ja tulemme sitten tyttären kanssa tänne Kaarinaan. Isäntä ja tytär kokkaavat ja minä istun valmiiseen pöytään. Micu-kisuli ei tällä kertaa pääse mukaan kekkereihin, sillä meillä on meneillään kylppäri- ja saunaremontti ja koti siinä kunnossa, että uteliaalle kisulille täältä löytyisi nyt liikaa tutkittavaa.
Minulla on vielä edessä pakkaaminen, sillä olen lähdössä huomenna neljän päivän kuntoutusjaksolle Ruissaloon ja paniikki on aikamoinen: mistä löytää vaatteet tämän sotkun keskeltä, sillä jouduin remonttia varten tyhjentämään vaatehuoneen - ja ne vaatteet ovat tuolla alakerrassa jätesäkeissä. Poimin vaatteita lajitellessani toki kuntoilukamppeitakin - mutta en osannut varautua siihen, että ensi viikolla on täysi kesä ja villahousuja ei taideta tarvita;)
Meitä äitejä on monenlaisia - ja niin on meitä äitien lapsiakin. On äitejä, jotka yksin odottavat, että joku muistaisi edes onnitella - ja on lapsia, jotka kaipaavat äitiä, jota ei ole. Erilaisia kohtaloita. Monenlaisia elämiä.
Kuitenkin suurimmalle osalle meistä äideistä on yhteistä rakkaus lapsiimme ja huoli siitä, miten he selviävät. Ja ilo silloin, kun siivet sittenkin kantavat.
Samanlaista on äidinrakkaus niin täällä Suomessa kuin maailman toisella laidallakin. Samanlainen niin rikkaalla kuin köyhälläkin. Ja samanlainen siellä, missä lapset tuntuvat olevan turvassa kuin sielläkin, missä äidit saavat pelätä lastensa hengen puolesta.
Meille kaikille haluan vielä antaa tähän sanat, jotka emeritus piispa Irja Askola muutama vuosi sitten äitienpäivänä kirjoitti:
"Enkelit tanssivat
sinivuokoissa ja aamuhaleissa.
”Onnea, äiti!”
Ne ovat hiljaisen hellästi myös siellä, missä tyhjän sylin tuska raastaa.
Ne tyynnyttelevät siellä,
missä räiskyvä nuori tai mököttävä puoliso ei taivu äitienpäivämuottiin.
Ne viipyilevät siunaten siellä,
missä joku turhaan odottaa soittoa, käyntiä, pientä muistamista.
Jumala, siunaten saattele
meidät kaikenlaiset
läpi tämänvuotisen äitienpäivän."
Hyvää Äitienpäivää jokaiselle äidille ja kaikille äitien lapsille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin,
Blogit.fi:n, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
