On jouluaattoilta. Täyden päivän ilta. Aamupäivän puuhailun jälkeen katselin ja kuuntelin Turun joulurauhan julistusta teeveestä. Vaikka Turun suurtorille ei meiltä kovin pitkä matka ole, en saanut raahattua sinne itseäni tänäkään vuonna. Joulunalusaika on ollut kiireinen ja stressaava niin töissä kuin omassakin elämässä. Otin jopa muutaman päivän loman ennen joulua sillä ajatuksella, että kerrankin saan ajoissa laitettua kodin joulukuntoon.
No - eihän siinä niin käynyt. Nukuin pois väsymystäni enkä saanut mitään aikaiseksi. Enkä siitä enää mitään stressiä kehittänyt, sillä näin se meillä on Joulu tullut aina. Ja tuli tänäkin vuonna.
Related Articles
Osa joulukoristeista on vielä vintillä laatikoissaan ja saa ollakin, sillä nyt riittää, että kyntteliköt palavat, kuusi terassilla valaisee ja jouluenkelit seisovat juuri sen lipaston päällä, missä ne aina ovat tässä kodissa olleet.
Ei joulu synny pelkästä rekvisiitasta eikä kodin koreudesta. Joulu elää ihmisten sydämissä ja muistoissa. Ja synnyttää uusia muistoja.
Tänä vuonna minunkin muistoihini siirtyy hieman erilainen joulu. Vielä viime vuonna meillä kokoontuivat jouluaattona kaikki läheiseni ja rakkaani. Tänä vuonna kokoonpano on toisenlaisen. Poika on miniäehdokkaan lapsuudenkodissa ja appivanhemmat kotonaan.
Aattoillan aterialle saimme kuitenkin tyttäreni, veljeni ja äitini. Ja joulupäivänä yhteisen pöydän äärellä ovatkin jo sitten mukana myös poikani ja miniäehdokas, appivanhempani ja kälyni. Koko joukko koolla.
Viime kesän jälkeen olen kiitollinen, että saamme vielä tänäkin vuonna yhteisen joulun. Siinä on tarpeeksi. Ja tämänkin joulun kätken sydämeeni ja siirrän muistoihini.
Meille kaikille annan evääksi emeritapiispa Irja Askolan joulusiunauksen vuodelta 2014. Sinulle - ja minulle.
Joulu on täynnä tarinoita, ruuhkaksi asti.
Joulu on täynnä tarinoita, ruuhkaksi asti.
Naistenlehdet, valokuva-albumit, anopit ja omat muistot
määrittelevät joulua. Sitä aidon tuoksuista joulua.
Aina ei yllä siihen tuoksuun saakka.
Ei kestäisi ensimmäistäkään joululaulua, lahjamainosta eikä
juhlaruokareseptiä.
Itsellänikin on joskus ollut sellainen joulu.
Voisiko silloin muistaa sen sekavan ensijoulun?
Maria synnyttää kaukana naapurinnaisten tuesta,
Josef hämmennyksessään väsyneen vaimonsa ja itkevän lapsen keskellä.
Miten me keksimmekin tämän kaiken jälkeen
jouluidyllin, sisäsiistin leikin?
Suostuimme joulusuorittajiksi, juhlamoralisteiksi.
Jumala ei sanonut,
tehkää täydellinen joulu.
Hän sanoi: Vapahtaja on syntynyt.
Unohtuivatko meiltä ne yllätysvieraatkin?
Enkelit, jotka sanoivat
ja sanovat:
Älkää pelätkö.
Rukoilen Jumalan lämmittävää läsnäoloa sinne,
missä joulu jo tuoksuu ja valmistelun ilo täyttää hyrinällään huoneet.
Mutta sinnekin, missä ei jaksaisi mitään eikä ketään.
Jouluolo vapiseva, viiltävän kylmä.
Tai kaipuun kyynelten kastelema.
Ja sinne,
missä jouluystävyyttä, leipää ja rakkautta jaetaan uusin tavoin,
perinteistä poiketen.
Jumala,
siunaa Sinä joulumme,
meidän kaikenlaiset joulumme.
- Irja Askola -
On jouluaattoilta. Isäntä hipsii tonttulakki päässä veljeni kanssa vielä alakerrassa. Äitini nukkuu jo. Tyttäreni kirjoittaa tuossa olohuoneen sohvalla omalla koneellaan ja minä hänen lähellään nojatuolissa raapustelen tätä kirjoitusta. Ja Micu-kissa nukkuu välissämme pöydän alla. Olo on täysi ja kylläinen. Niin vatsassa kuin sydämessä. Ja erityisesti sydämessä.
Levollista ja sydämellistä joulua sinulle!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
