"Suomi on hyvä maa. Tämä maa on paras paikka meille suomalaisille.
Suomi on puolustamisen arvoinen maa, jonka paras puolustaja on Suomen oma kansa!"
- näin tervehti edesmennyt jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth itsenäisyyspäivänä 2002.
Suomi on maailman vakain valtio.
Suomi on maailman turvallisin maa.
Suomi on maailman toiseksi paras maa tytöille.
Suomi on maailman toiseksi vähiten korruptoitunut maa.
Suomi on maailman toiseksi tasa-arvoisin maa.
Suomi on maailman lukutaitoisin maa.
Suomessa on OECD-maiden neljänneksi alhaisin köyhyysaste.
Suomessa on maailman paras lehdistönvapaus.
Suomalaiset ovat eurooppalaisista toisiksi tyytyväisimpiä elämäänsä.
Suomi on maailman viidenneksi onnellisin maa.
Tuossa yllä on vain muutamia otteita Tilastokeskuksen tekemästä listauksesta,
johon on koottu faktatietoa erilaisista kansainvälisistä vertailuista.
Tuonkin listan mukaan Suomi on hyvä maa.
Juuri niin kuin Adolf sen aikoinaan painavasti sanoi.
Suomalaisena voi hyvin röyhistää rintaansa.
Ja olla nöyrän kiitollinen kaikille Adolfeille ja hänen veljilleen ja sisarilleen, jotka tästä kaikesta
hyvästä hinnan aikoinaan maksoivat - ja osa maksaa sitä vielä tänäänkin.
Silti tänään, kun vietämme jo Suomen 99. itsenäisyyspäivää, soisi,
että Adolf vieläkin olisi täällä meille tuon toteamassa.
Sillä meidän Suomessamme, tässä isiemme kalliilla hinnalla maksamassa maassa, tarvittaisiin taas Adolfeja,
jotka kertoisivat meille, miten kallisarvoista on se, että on oma maa, oma lippu ja oma kansa.
Vapaus.
Kansa, jossa veljeä ei jätetä - ei jätetä sitä asunnotonta syrjätien kulkijaa, ei sitä työtöntä
yksinhuoltajaäitiä, ei syrjäytymässä olevia nuoriamme eikä heitä,
jotka täältä ovat tulleet turvaa hakemaan.
Olisin hyvin voinut kopioida tähän viime vuotisen itsenäisyyspäiväpostaukseni
- niin samaa mieltä olen silloin kirjoittamastani edelleenkin.
Sillä tässä maassa, jossa taas viime päivinä olemme saaneet kokea todeksi senkin, että maamme on
"tuhansien murheellisten laulujen maa", tarvittaisiin kipeästi sitä henkeä, jolla taisteltiin Suomelle
itsenäisyys ja jolla tämä maa rakennettiin sotien jälkeen hyvinvointivaltioksi.
Kun maassa rikkaat rikastuvat entisestään, kun verot maksetaan muualle kuin Suomeen,
kun keskiluokka köyhistyy ja osa kansasta jonottaa leipäjonoissa
ja kun barrikadeilla huudetaan "rajat kiinni", on se kaiken sen mitätöimistä,
minkä vuoksi isämme ja isoisämme taistelivat.
Vapaa maa ja sen vapaa kansa pitävät huolen toisistaan.
Ja se maa pitää huolen kaikista, jotka siltä apua pyytävät.
Tänään liehuvat siniristiliput saloissa, pian syttyvät ikkunoille kynttilät
ja juhlitaan niin kodeissa kuin linnoissakin.
"Suomi on hyvä maa".
Ja Suomi on "murheellisten laulujen maa".
Me juhlimme isännän kanssa itsenäisyyttä täällä kotona tutuin perintein: istumme katsomassa Linnan juhlia,
nautimme glögiä ja joulutorttuja sekä Suomi-suklaata - ja ikkunoilla palavat ne sinivalkoiset kynttilät.
Jossain vaiheessa isäntä siirtyy alakerran sohvalle toisen telkkarin äärelle ja nukahtaa sinne ja minä
yritän bongailla juhlivat tutut ja kauneimmat sekä ne kauheimmatkin juhla-asut.
Miten teillä juhlitaan itsenäisyyspäivää?
Tuota viimevuotista postaustani kopsaan sen verran, että laitan tähän Finlandia -hymnistä version,
jonka laulaa Joan Baez. Finlandia -hymnistä ja sen synnystähän olen aiemmin kertonut toissa vuoden
itsenäisyyspäiväpostauksessani ja tämä Joan Baezin versio siitä tunnetaan nimellä "Song of Peace".
Itsenäisessä Suomessakaan emme voi unohtaa sitä, mitä maailmalla tapahtuu
- ja mitä uhkia tänä päivänä myös Suomessa jälleen kerran tunnetaan.
Joan Baez - Finlandia
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
