Taas tuli yksi vuosirengas lisää tähän naiseen. Omat synttärit (lue: vanheneminen) herättää nykyään vähän erilaisia ajatuksia kuin nuorena. Ennen tulevaisuus oli paljon kauempana, ja siihen oli helppo suhtautua etäämmältä. Riitti, että oli jonkinlaisia ajatuksia ja pikku askeleita mielessä tulevaisuutta varten. Nyt kuitenkin asioihin pitää pureutua nopeammin, jos jotain haluaa.
Related Articles
Tässä neljä asiaa, jotka ovat päällimmäisenä mielessä näin 41-vuotiaana.
Miten loisin terveellisemmän loppuelämän itselle? Millaisia eväitä haluaisin antaa lapselleni tässä vaiheessa? Millaisessa työpaikassa haluaisin viettää aikani? Onko minulla haaveita, joita haluaisin toteuttaa?
Miten loisin terveellisemmän loppuelämän itselle?
Oma terveys on kysymys, mikä vuosi vuodelta mietityttää yhä vahvemmin. Oma keho ei enää nuorene, vaan riskit moneen ovat kasvaneet iän myötä. Tässä vaiheessa olisikin oleellista luoda sellaiset elämäntavat, jotka tukevat terveellistä olemista nyt ja jatkossa. Ruokavalio, liikunta, alkoholin käyttö, unen määrä, stressistä palautuminen... Kaikki varmasti tietävät, mikä olisi se "ihanne", mutta helpommin sanottu kuin tehty ;) Elämäntapa pitäisi olla oman näköinen ja tuntuinen, ei pakotettu ja muiden sanelema. Sellainen, joka toimii just minun arjessa. Välillä sitä myös herää elämän sattumanvaraisuuteen, jos terveellistä ja aktiivista elämää elänyt tuttava sairastuu tai menehtyy. Ikinä ei tiedä, mitä elämä eteen tuo, ja osa ei ole millään tavalla meidän omissa käsissämme. Siksi pitäisi myös välillä hellittää ja höllätä, ettei elämäntavat sanele tai rajoita liikaa elämästä nauttimista.Millaisia eväitä haluaisin antaa lapselleni tässä vaiheessa?
Oma lapsi on muuttanut niin paljon elämää, ettei sitä tajuakaan. Niinkuin sanotaan, vanhemmat kasvattavat lapsiaan, mutta ei lähellekään niin paljoa kuin lapset kasvattavat vanhempiaan. Muistan ajan, kun O oli vielä vauva, ja koin kamalaa ahdistusta siitä miten kaikki valintani tulee vaikuttamaan häneen. Se, että leikinkö hänen kanssaan, luenko iltasatuja, komennanko, pidänkö lähellä itseäni, annanko maidonkorviketta. Stressitaso oli jo silloin korkealla, mutta tuo näyttää kasvavan vuosi vuodelta vaan lisää. Nyt koko ajan painiskelen sen suhteen, että millaista esimerkkiä haluan näyttää, mitä haluaisin hänelle opettaa, miten häntä haluaisin kasvattaa. Tiedättekö, kaikkiallinen kriisi :D Ja eihän tähän mitään sen suurempaa totuutta ole, varmasti hänestä kasvaa oikein ihana aikuinen, jos vain osaisin olla kriiseilemättä ja toimisin omien arvojeni pohjalta, johdonmukaisesti, ja näyttäisin onnellisen, tasapainoisen naisen esimerkkiä ;)Millaisessa työpaikassa haluaisin viettää aikani?
Paljon ajatuksia pyörii myös työelämän ympärillä, koska se vie luonnollisesti paljon aikaa elämästä ja siksi sen haluaisi olevan hyvä osa elämää. Pystyn hahmottelemaan sen, millaiset työtehtävät minua kiinnostavat ja missä oma osaamiseni on parhaimmillaan. Työtehtävät ei olekaan se suurin kysymys, vaan työpaikka itsessään -- mielestäni työpaikan määrittää se, millainen työilmapiiri, työkulttuuri ja johtaminen paikassa on, miten työntekijöitä arvostetaan, tuetaan ja motivoidaan. Uskon että nämä pitäisi kolahtaa omien arvojeni kanssa yksiin, että paikka olisi just se ihannetyöpaikka. Tosin haastavaahan on, miten työpaikoista voisi tietää nämä asiat etukäteen :D Monesti kaikki edellä mainittu käy ilmi vasta, kun työpaikassa on ollut pidempään -- ja tilanne muuttuu herkästi myös silloin, jos esimerkiksi johtaja vaihtuu. Haasteellinen, mieltä askarruttava aihe.Onko minulla haaveita, joita haluaisin toteuttaa?
Kyllähän tässä vaiheessa miettii myös niitä pidemmän aikavälinkin juttuja, etenkin että Onko Minulla Jotain selkeitä, yksittäisiä haaveita. Ne saattavat kuitenkin vaatia vaikkapa opiskelua, rahan säästämistä tai isompia käytännön muutoksia, jotka eivät tapahdu yhdessä yössä. Vielä en ole kyllä ihan selvillä, onko minulla jotain todella käänteentekevää haavetta. Sitä vain toivoo onnellista ja terveellistä arkea, jossa osaa ja muistaa iloita kaikesta siitä hyvästä, mitä itsellä jo on. Paljonhan minulla on niitä asioita, joista nuorempana haaveilin. Mutta haaveille on mielestäni aina tilaa elämässä, sillä itse haaveilu on ihanaa -- huolimatta siitä, että lähteekö niitä koskaan edes toteuttamaan. :)Tuntuiko mikään edellä mainittu ajatus tutulle, huolimatta sun iästä?
