Liian usein löydän itseni jumittamasta ilman ajatusta puhelimelta, kun pitäisi tehdä jotakin aivan muuta. Instagram ja Facebook ovat vuosien varrella muodostuneet oikeiksi aikasyöpöiksi. Mielenkiintoiset keskustelut, kuvien selaaminen, WhatsApp, tarinat Instagramissa, uutiset, kirppisryhmät – nämä ovat vieneet jo pidemmän aikaa päivistäni tunteja.

Toisaalta muutosta parempaan päin näkyy jo horisontissa, Mutta minun on pakko myöntää olevani todella riippuvainen somesta. On kätevää, kun puhelimella voi hoitaa aivan kaiken, mutta samalla tämä alituinen ilmoitusten ja viestien tulva on todella raskasta. En halua olla kokoajan tavoiteltavissa ja miksi minun pitäisikään olla?

Puhelin eksyy käteen ensimmäisen kerran heti aamulla. Olen todella aamu-uninen ja sängyssä on hyvä tsekata viestit, katsoa aamun lehtien otsikot ja kurkata omat suosikkini instagramista.  Imetykset /nukutukset puhelin on kädessä, kuten päikkärienkin ajan liian usein. Muuten pyrin olemaan viesteihin vastaamista lukuunottamatta mahdollisimman paljon ilman puhelinta silloin, kun olen pojan kanssa. Illalla selaan puhelinta, vaikka voisin mennä nukkumaan ajoissa tai oikeasti tehdä jotakin hyödyllistä. Yhdestä asiasta olen lujasti pitänyt kiinni pojan alettua syömään kiinteitä: puhelin ei kuulu ruokapöytään, vaan syömme oikeasti yhdessä.

Hyvin monta vuotta selasin kaikki Instragramin seurattavieni kuvat lävitse. Pojan synnyttyä tuli elämääni ihan uudenlaista perspektiiviä ja koko Instagram menetti kiinnostuksensa. Ihan hyvä niin, koska koin Instagramin usein valtavana rasitteena. Minun ei ole pakko selata sitä alinomaan, nähdä jokaista kuvaa ja tuijottaa tarinoita tuntitolkulla. Tämä on ollut huojentavaa. Pelkkää somea en haluaisi työkseni tehdä, koska tiedän kuormittuvani siitä aika herkästi.

Muutama kuukausi takaperin Kalle kysyi montako tuntia vietän puhelimella päivittäin, kurkkasin tiedon puhelimesta ja se veti hiljaiseksi. Liian monta tuntia, aivan liian monta. Pahimpana päivänä flunssaa potiessa taisi ennätys olla reilut 10h, "normaalisti" puhelinta käytin 5-9h päivässä, josta hyvin monta tuntia tuli Messengeristä tai WhatsAppista. Tämä määrä hävetti ja tuntui pahalta, suututtikin. Tämä oli pois kaikesta muusta.

Sen jälkeen olen pyrkinyt tietoisesti vähentämään puhelimen ruutuajan alle viiteen tuntiin päivässä, mutta väsyneinä päivinä varsinkin niitä lipsahduksia tulee. Rehellisesti sanottuna ei tuo tavoite tule täyteen kuin muutamana päivänä viikossa, vaikka lähelle sitä usein pääsisinkin. Olen pistänyt sovelluksiin päivittäisiä aikarajoituksia, joka on ollut ihan hyvä keino vähentää turhaa näpräämistä. Myöskin turhien ilmoitusten ottaminen pois käytöstä auttaa vähentämään puhelimen esiin ottamista, pelkästään viime perjantaina WhatsAppiin oli tullut liki 600 ilmoitusta – ihan järkyttävä määrä.

Miksi kerron teille tämän kaiken? Haluan muutoksen. Haluan oikeasti tsempata asian kanssa ja niin kauan, kun se on vain oman pääni sisällä niin lipsuminen on liian helppoa. Vähän sama kuin kodin tavarakaaoksen kanssa niin tässäkin asiassa uskon vertaistuen ja asian myöntämisen olevan osa ratkaisua. En havittele elämää ilman sosiaalista mediaa, mutta rajansa kaikella. Liika on liikaa.

Moni seurattavani Instagramissa viettää somettomia päiviä tai viikonloppuja, tämä inspiroi ihan mielettömästi ja sen vuoksi aionkin nyt tämän viikon ajan oikein extra paljon tsempata ja pistän iltaisin puhelimen pois klo 21. Yritän tehdä tästä tavan, mutta alkuun tarvitsen kyllä itselleni vähän potkua takapuolelle. Tottakai raportoin tänne vähän myöhemmin miten projektini oikein on edennyt!