Meillä ollaan vietetty tänään rentoa sunnuntaita. Tämä viikon päättävä päivä on hyvä pyhittää mukavalle tekemiselle, hitaudelle ja ehkä myöskin viikon kesken jääneiden asioiden päättämiseen. Pimeys yllättää päivä päivältä aikaisemmin ja kun viideltä on pilkko pimeää, tuntuu siltä ettei päivä päässyt vielä edes kunnolla käyntiin. Olen tänään neulonut eilen aloittamaani isompaa projektia, tehnyt pienen yllätyksen äidilleni lähtevään pakettiin (kuka muistaa viedä saumurin, Mutta unohtaa piuhat kotiin), maalannut (toivottavasti) viimeisen kerroksen lipaston pintaan ja muita pieniä asioita. Vielä pitäisi mennä keittiöön laittamaan kaalilaatikko tulemaan sekä tehdä kurpitsasosetta samoilla uunin lämmöillä.

Meillä katsotaan edelleenkin Todella paljon Netflixiä. Vähän aikaa sitten meillä oli leffa kausi, jolloin tuli katsottua paljon elokuvia, animaatioita ja dokkareita sarjojen sijaan. Yhdessä välissä meillä tuli ihan kauheat överit, kun katsoimme putkeen liian monta sarjaa ja oli pakko hidastaa vauhtia. Nyt kuitenkin fiilis on muuttunut ja myös sarjat maistuvat hyvin, varsinkin kun juoni on koukuttava voi kuluttaa illan tai pari putkeen sukeltaen ihan erilaisiin maailmoihin.

Tällä hetkellä meillä katsotaan yhdessä Netflixin omaa Greenleaf sarjaa. Moneen otteeseen meinasin tätä alkaa katsomaan, mutta jotenkin se aina vain jäi. Lopulta äitini suosituksesta aloitimme tämän ja sarja vei nopeasti mukanaan. Sarjassa seurataan Greenleafin suvun pyörittämää megakirkkoa Memphisissä ja kaikkea syntiä ja muuta draamaa mitä taustalla pyörii. Sarjassa käsitellään vaikeitakin aiheita ja minussa sarja on herättänyt voimakkaitakin tunteita. Tämä onkin draamaa parhaimmillaan kiitos mielettömän hyvien näyttelijöiden, jotka vetävät roolinsa todella uskottavasti. Sarjasta löytyy tällä hetkellä kaksi kautta, mutta kolmaskin on onneksi tuloillaan! Sarjassa on ihan mielettömän upea alkutunnari, sarja on kuvattu todella upeasti ja juoni etenee mukavan tasaisesti. Tämä sarja jää pyörimään alitajuntaan, mutta toistaiseksi se ei ole (onneksi) uniin asti tullut.

Aina ei meilläkään sarjojen kiinnostukset mene yksi yhteen ja sen takia aloitin aiemmin tällä viikolla yksin draama sarjaa Thicker than water eli Vettä sakeampaa.  En tätä aloittaessa tiennyt sarjasta mitään ja yllätyinkin kovin kun se sijoittuu Ahvenanmaalle, sarja onkin sekä ruotsalaisten että suomalaisten käsialaa. Hetken tätä katsottuani mietin miksi osa näyttelijöistä on niin tuttuja, vaikka sarjan kieli onkin ruotsi, mutta tuollahan se selittyi. Sarjasta löytyy mm. ihana Jessica Grabowsky, Jonna Järnefelt ja toiselta kaudelta myöskin Samuli Vauramo, vaikka sinne asti en olekaan vielä päässyt. 

Vettä sakeampaa sarjassa seurataan sisaruksia, jotka tapaavat vuosien jälkeen äitinsä juhlissa perheen omistamassa pensionaatissa Ahvenanmaan saaristossa. Kuitenkin äidillä on suunnitelma, jonka takia sisarukset joutuvat vetämään pitkästä aikaa yhtä köyttä saadakseen haluamansa. Menneisyyden haamut palaavat, ongelmat kasaantuvat ja traagisilta välikohtauksilta ei vältytä. Kuten Greenleafissa niin tässäkin näyttelijät yltävät mielestäni todella hyviin roolisuosituksiin, alkutunnari on todella upea ja kauniissa saaristolais maisemissa silmä lepää. En vielä ole päässyt ensimmäistäkään kautta loppuun asti, mutta olen tykännyt tästä todella paljon! Lisäksi jo muutaman jakson jälkeen ruotsin kieli palautuu mukavasti mieleen, joka on vain plussaa ja samalla voi vaikkapa neuloa kun ei mene jutut ohitse. 

Näiden parissa meneekin taas hetki, mutta sitten tulee taas se ongelma, mitä katsoa seuraavaksi. Onneksi monta sarjaa on omalla listalla odottamassa. Nyt kaalilaatikon teon pariin ja sitten jatkamaan Greenleafin toisen kauden alkua. Mukavaa isänpäivän jatkoa!