Sähköä tarjotaan tänä päivänä myös kuluttajille ns. pörssisähkösopimuksina, eli markkinahintoihin sidottuina sopimuksina. Sähkömarkkinalla käydään kauppaa ympäri vuorokauden, mutta eräs suurimmista markkina-alueista on sähkön johdannaismarkkinat, joilla käydään kauppaa tulevaisuuden sähköhinnoilla jopa 10 vuoden päähän toimituspäivästä.

Tutustutaan tässä artikkelissa tarkemmin sähkön johdannaismarkkinoihin sekä siihen, miten ne mahdollistavat mm. kiinteähintaisten sähkösopimusten myymisen sähköä myyville yhtiöille.

Lue myös: Mihin sähkön hinta menee vuonna 2024?

Rahablogin toimintaa tukemassa: Etua.fi – Kilpailuta lainat ja säästä rahaa!*

Futuurisopimukset tasoittavat markkinariskejä

Kuvittele tilanne, jossa olet itse sähköntoimittaja ja sinun pitäisi hinnoitella 2 vuoden määräaikainen sähkösopimus niin, että yhtiö tekee voittoa, kuluttaja saa ostaa sähkönsä kohtuulliseen hintaan, eikä hintasi ole riistohintainen kilpailijoihin verrattuna.

Riskinä on tietysti se, että sähkön hinta nousee tulevaisuudessa, ja joudut toimittamaan asiakkaallesi sähköä pahimmillaan niin, että maksat itse sähköstä korkeampaa hintaa kuin asiakas maksaa sinulle – eli teet tappiota siitä, että myyt sähköä asiakkaallesi.

Tappiolla myyminen ei tietysti ole kovin fiksua. Tehtävä onkin melko lailla mahdoton, ellet saa sopimusta solmiessasi edes suuntaa-antavaa hintaa, jolla saat ostaa vaikkapa 1,5 vuotta tulevaisuudessa toimitettavan sähkön.

Tämän ongelman ratkaisemiseen käytetään futuurimarkkinoita, joilta sähköä myyvät yhtiöt voivat ostaa sähköjohdannaisia. Johdannaissopimukseen ei kuulu kuitenkaan lainkaan fyysistä tuotetta, eli johdannaissopimuksen osapuolilla ei ole velvoitetta todellisuudessa toimittaa mitään – sähköjohdannaiset toimivat samalla tavalla kuin esimerkiksi öljyn, kullan, tai muun fyysisen tuotteen hintaan sidotut johdannaissopimukset: ne ainoastaan seuraavat sähkön markkinahintaa, ja niiden arvo määritellään mm. sopimuksen osto- ja myyntihetken hinnan erotuksella.

Johdannaismarkkinoilla kaupankäyntiin voi osallistua käytännössä kuka tahansa, ja markkinoilla toimiikin myös spekulatiivisia toimijoita, jotka pyrkivät hyötymään taloudellisesti sähkön hinnanmuutoksista. Futuurimarkkinat toimivat eräänlaisena markkinan tasapainottajana, joka tarjoaa markkinatoimijoille mahdolisuuden vähentää tulevaisuuden riskiä.

Johdannaismarkkinat ovat niin monimutkaisia, että edes niille osallistuvat toimijat eivät välttämättä täysin ymmärrä tarkalleen kaikkia niiden toimintamekanismeja, joten en edes koita itse ymmärtää – saatika sitten täydellisesti selittää – niiden toimintaa.

Tiivistettynä riskienhallinta tapahtuu kuitenkin niin, että sähköä myyvät yhtiöt voivat solmia johdannaismarkkinoilla sopimuksen esimerkiksi seuraavin ehdoin:

Johdannaissopimuksen ostohinta sidotaan ennustettuun markkinahintaan 2 vuoden kuluttua, joka on vaikkapa 10snt/kWh. Sopimukseen kirjataan, että jos sähkön hinta on 2 vuoden kuluttua vaikkapa 20snt/kWh, on johdannaissopimuksen ostajalla oikeus korvaukseen, joka on näiden hintojen erotus (20snt/kWh – 10snt/kWh = 10snt/kWh).

Näin ollen sähköä myyvä yhtiö tekee tuottoa, jos sähkön hinta nousee. Todellisuudessa tuottoa ei kuitenkaan tehdä, sillä sähköä myyvän yhtiön on edelleen toimitettava sähkö loppuasiakkaalle, jolla on edelleen sopimukseen kirjattu 10snt/kWh hinta voimassa, ja myyvän yhtiön on ostettava sähkö sen tuotantohetkellä markkinahintaan – joka toimitushetkellä on tuo aiemmin mainittu 20snt/kWh.

Sama pätee myös myyjäosapuoleen

Johdannaismarkkinoilla toimii tietysti ostajien, eli toimittajien lisäksi myös myyjiä – eli tuottajia. Sähköä tuottavat yhtiöt tarjoavatkin sähköä myyville yhtiöille ne samaiset sopimukset, jotka mahdollistavat sähkön myynnin kiinteään hintaan pitkilläkin sopimuksilla.

Sähkön hinnannousu on vain yksi vaihtoehto sen tulevaisuuden hintakehityksestä. Hinta voi ihan yhtä hyvin laskea, ja sähköä tuottavat tahot varautuvat hinnannousun sijaan sen laskuun tarjoamalla johdannaissopimuksia. Jos sähkön hinta laskee, tuotantoyhtiö saa korvausta sopimuksen ehtojen mukaisesti johdannaissopimuksen erääntymishetkellä.

Johdannaismarkkinat palvelevat siis niin ikään sähkön tuotantoyhtiöitä kuin sähkön myyjäyhtiöitäkin – kumpikin voi tehdä omien ennusteidensa ja arvioidensa perusteella sopimuksia sen mukaan, miten paljon riskiä hinnanmuutoksista yhtiö on valmis kantamaan itse.

Sähköjohdannaisten vakuudet

Johdannaissopimusten vakuudet nousivat viime talvena laajalti otsikoihin, kun maailma kohtasi laaja-alaisen energiakriisin Ukrainan sodan vuoksi.

Sekä myyjä-, että ostajaosapuoli tallettaa vakuuden, ja vakuuden määrä vaihtelee sopimuksen voimassaoloaikana päivittäin. Selvitysyhtiöt toimivat eräänlaisina sähkömarkkinoiden välikäsinä, jotka varmistavat, että kummatkin sopijaosapuolet noudattavat sopimukseen kirjattuja ehtoja täsmällisesti myös tilanteissa, joissa ehtojen noudattaminen on epäedullista jommalle kummalle osapuolelle.

Vakuuksilla varmistetaan, että sopimuksen kummallakin osapuolella on varoja hoitaa johdannaissopimuksessa sovitut velvollisuutensa sopimukseen kirjatuin ehdoin.

Tämä varmistaa sen, että sopimuksen heikompi osapuoli saa aina varmasti sille kuuluvan korvauksen, ja toisaalta sen, että liian heikko toimija ei voi osallistua markkinalle – jos markkinoille voisi osallistua ilman pääomaa, olisi koko sähkön pörssimarkkina todennäköisesti nurin hyvin nopeasti sijottajien ahneuden ja sen mukana tulevien riskien vuoksi.

Kuten viime talvena huomattiin, voivat myös vakuuksien mukana tulevat pääomavaatimukset horjuttaa sähkön pörssimarkkinoita. Jos sähkön hinta nousee tai laskee poikkeuksellisen voimakkaasti ja nopeasti samaan aikaan, voi kumman tahansa sopijaosapuolen riskienhallinta pettää vakuusvaatimusten noustessa kohtuuttoman korkealle.

Sähkön hinta tasaantuu kuitenkin yleensä kriisin jälkeen nopeasti. Siitä huolimatta nämä ajoittain kohtuuttomankin korkeat vakuusmaksut on talletettava selvitysyhtiön tilille kriisin aikana, ja jos vakuusmaksuihin ei edes hetkellisesti ole varaa, on selvitysyhtiöllä teoriassa mahdollisuus periä vakuuksia oikeusteitse – ja pitkälle vietynä myös mm. hakea sopimuksen kumpi tahansa osapuoli konkurssiin maksamattomien vakuusvaatimusten vuoksi.

Selvitysyhtiö voi pyytää vakuuksia nopeallakin aikataululla, ja rahojen täytyy löytyä heti. Sopimusehdot ovat tiukat, mutta ne ovat tiukat ihan syystä: Jos kumman tahansa sopijaosapuolen kohdalla on pienikin mahdollisuus siihen, että yhtiö ei voi noudattaa sopimukseen kirjattuja ehtoja, on koko sopimus käytännössä katsoen täysin turha, eikä markkina toimi toivotulla tavalla.

Yhteenveto

Johdannaissopimukset mahdollistavat mm. kiinteähintaisten sähkösopimusten solmimisen ilman kohtuuttoman korkeaa markkinariskiä, sillä ne tasaavat sähkön myyvän yhtiön kohtaamaa sähkön hintamuutoksista syntyvää riskiä.

Sähkön johdannaismarkkinalla toimii spekulatiivisia toimijoita (sijoittajia), jotka pyrkivät hyötymään sähkön hinnanmuutoksista taloudellisesti. Ylivoimaisesti suurin osa sähkömarkkinoiden johdannaissopimuksista solmitaan suurten markkinatoimijoiden, kuten sähköntoimittajien sekä sähkön tuottajien välillä.

Johdannaismarkkinoilla käytetään vakuuksia sekä selvitysyhtiöitä, jotka varmistavat, että kumpikin sopijaosapuoli noudattaa sopimukseen kirjattuja ehtoja. Kriisitilanteessa vakuudet voivat riskin vähentämisen sijaan horjuttaa sähkön pörssimarkkinoita ja toimitusvarmuutta, sillä pääomavaatimukset nousevat kriisitilanteessa nopeasti ja odottamattomasti.

The post Sähköjohdannaiset – Selkokielellä selitettynä first appeared on Rahablogi.