Meidän Finnairin lento Oulusta Helsinkiin oli pe 14.12 klo 14:25. Sieltä meillä oli Finnairin jatkolento klo 16:55 Airbussin A350:llä suoraan Hong Kongiin.

Hong Kongiin saavuttiin varhain seuraavana aamuna lauantaina. Tässä ollaan just laskeutumassa ja renkaat jo lähes koskettaa kiitorataa.


Tämän kertainen reissu oli meille hyvin ainutlaatuinen siinä mielessä, että nyt meillä oli meidän 1v 8kk pojanviikari myös mukana ensimmäistä kertaa lentomatkalla ja samalla tietysti myös Filippiineillä. Etukäteen vähän pelotti, että saas nähdä miten pitkät lennot tulevat meneen. Siihen nähden Hong Kongin pätkä meni yllättävänkin hyvin, vaikka me ei saatukkaan pojalle omaa paikkaa koneen ollessa ihan täynnä.

Lentokentällä meinasikin sitten tulla vähän aika pitkäksi. Tässä Hong Kongin voimistelukerho esittää.


Hong Kongiin päästyä oli vielä Philippine Airlinesin lento Manilaan noin kolmen tunnin odottelun jälkeen.


Manilassa laskeuduttiin kolmos terminaaliin. Siellä meitä oli vaimon täti vastassa kuskeineen ja otettiin suunnaksi Metro-Manilan suurin kaupunki Quezon City. Manilan liikenne muistutti taas itsestään ja meno tädin tykö kesti reilu pari tuntia, vaikka matka ei ole kummoinen. Perille päästyä olikin jo alkuilta ja päästiin syömään kunnolla ja myös lepäämään. Sitä kaipasikin, kun minä en osaa nukkua lennoilla muutenkaan ja nyt oli vielä poika järjestämässä ylimääräistä ohjelmaa meille molemmille.

Seuraavana päivänä sunnuntaina mentiin käymään Quezon Cityssä Fisher Mallissa, josta meidän piti ostaa ylimääräinen matkalaukku. Tämä siksi, että viime kerralla Manilasta Suomeen lähdettäessä me jätettiin meidän tavaroita jonku verran tänne tädin luo talteen. Silloin ajatuksena oli, että meidän Suomivisiitti tulisi olemaan huomattavasti lyhyempi ja me palattaisiin takaisin asumaan Manilaan. Nyt meillä kuitenkin vierähti lähes kolme vuotta. Tilanteet elää ja muuttuu ja niin tässäkin tapauksessa.

Pakollisena stoppina kauppakeskuksessa oli tietysti myös paikallisten rakastama "Mäkkäri" eli Jollibee. Ne ovat aina todella suosittuja pikaruokapaikkoja riippumatta paikoista ja siellä on aina jonoa.


Tämä pakollinen stoppi johtui nimenomaan vaimosta. Sinne oli pakko päästä ja miksipä ei näin pitkän tauon jälkeen.

Puerto Princesaan päästyä meitä oli vaimon sisko vastassa ja mentiin hänen luo seuraavaksi kolmeksi yöksi.

Palawanille päästyä alkoikin sitten varsinainen lomailu. Tässä dronella maisemia kuvattuna Microtel Palawanin rannasta Puerto Princesasta.


Tässä samasta rannasta Emeraldin rantaravintolasta.

Puertossa tavallisilla päiväkeikoilla sukelluksia tehdään yleensä kaksi. Tässä meillä on tauko sukellusten välillä Turtle Baylla, joka on Puerto Princesa Bayn alueella.



Kirjoitan sukelluksilta vielä erikseen juttua kuvineen sukellusblokiin.

Ensi kerralla juttua, miten mm. skorpioni yllätti meidät jouluaattona.

Reissuterveisin,
Mika