Joitakin vuosia sitten it-bagit, eli merkkilaukut, olivat the thing. Niistä keskusteltiin kiivaasti, puolesta ja vastaan.

Parin tonnin merkkilaukku on monelle naiselle unelmien täyttymys. Moni, joka ei raaski tai pysty ostamaan tiettyjen ihailemiensa muotimerkkien vaatteita jokapäiväiseen käyttöön, ostaa merkkilaukun, koska laukku on vaatetta monikäyttöisempi, sitä ei tarvitse pestä, yleensä kassi kulkee mukana kesästä talveen ja moni väittää laukun olevan sijoitus, sillä sen voi usein myydä hyvään hintaan käytettynäkin. Se, että laukku olisi sijoitus, ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta tieto siitä, että hätätilanteessa kalliin kassin voi saada kaupaksi järkevään hintaan, helpottaa ostopäätöstä.

Laukku on lisäksi helppo ostaa, sillä sitä ei tarvitse sovittaa. Se on irrallaan ja riippumaton naisen kehosta; se sopii kaikille.

Ehkä jonkun ostopäätökseen vaikuttaa sekin, että merkkilaukku on aina näkyvillä. Vaatteen, vaikkapa puseron, joutuu harmillisesti joskus peittämään takilla. Muodikas laukku, tuo kallisarvoinen ilonaihe, on puolestaan kokoajan näkyvillä. It-bagin olemukseen kuuluu olennaisesti myös tunnistettavuus. Haluamme viestiä samaistuvamme kantamamme kassin brändiarvoihin, kuuluvamme johonkin tiettyyn ihailemaamme ihmisryhmään. On kassin tehtävä kertoa se muille. Tämä pätee tietenkin lähes kaikkiin kulutusvalintoihimme. Jokainen joka käyttää suuria summia vaatteisiin haluaa kuulua johonkin ryhmään. Muotikaupoilla myydään fiilistä.

No, tuntuuko merkkilaukku vanhanaikaiselta? Eikö monogrammit sytytä? Onko Célinen Phantom bag liian kolho ja kulmikas? Ja ennenkaikkea, etkö halua maksaa fiilis-veskasta kahta tonnia?

Ei hätää.

Merkkilaukkuja kaihtava voi sijoittaa aurinkolaiseihin.  Muotimerkkien lasit ajavat tavallaan merkkilaukun asiaa: ne on helppo ostaa, ne ovat irrallaan kehosta (sopivat kaikille, paitsi jättipäille), niitä voi käyttää kaikkien asujen kanssa, usein ne voi myydä ihan hyvällä jälleenmyyntihinnalla ja yleensä ne ovat erittäin tunnistettavia. (Yleensä niissä lukee isolla mihin tiimiin niiden käyttäjä kuuluu.)

Lisäksi aurinkolasit ovat laukkuja huomattavasti edullisemmat. Saat yhden it-bagin hinnalla kymmenet it-aurinkolasit. Savings! Sen takia niiden myyminen on myös muotimerkeille järkevää: sellaisia ihmisiä, Jotka Voivat Maksaa sata euroa aurinkolaseista on paljon enemmän, kuin sellaisia ihmisiä, jotka voivat maksaa 2000 euroa käsilaukusta.

Aurinkolasit ovat myös laukkua näkyvämmät, sillä kasvoja harvemmin peitetään vaatteilla. Lisäksi it-bagiä joutuu ikävästi roikottamaan silmänkorkeuden alapuolella, mikä ei ole yhtään otollista, jos toivoo kaikkien huomaavan. Aurinkolaseja voi kantaa kasvoilla ja kaikkien pitää katsoa niitä, jos haluavat olla kohteliaita keskustelukumppaneita.

Ja kyllä. Aurinkolaseja voi käyttää missä vain, milloin vain. Jos Karl Lagerfeld ja Anna Wintour käyttävät aurinkolaseja sisällä, ulkona, yöllä ja päivällä, sinäkin voit.

Jos olet hillitty pukeutuja, voit aurinkolasiostoksilla revitellä. Minimalistinen pukeutuja voi sijoittaa dekadentteihin jättirilleihin tai käyttää pyöreitä hippilaseja. (Huom: omissani on glitteriä.) 

Uskon myös, että it-lasit voivat olla monelle ensikosketus muotitalojen tuotantoon. Porttiteorian tavoin ne houkuttelevat nuoret fashionistat ensin kokeilemaan, miltä tuntuu omistaa ne ihanimmat lasit ja johdattelevat sitten kohti isompia ostoksia. Ja ehkä hyvä niin: kokemukseni mukaan moni muotitalojen viettelemä odottaa ja säästää ja ostaa sitten vähemmän ja parempaa.

Kuvien aurinkolasit: MiuMiu & Celiné / Saatu lahjaksi Synsamilta

The post Porttiteoria: it-lasit appeared first on Musla.