Meillä Suomessa on Ystävänpäivää vietetty 1980-luvulta lähtien ja kalenteriin se merkittiin virallisesti vuonna 1996. Ja toisin kuin muualla maailmassa vietettävä Valentine´s Day, on suomalainen ystävänpäivä nimenomaan ystävien muistamisen eikä vain rakastavaisten juhlapäivä.
Itse pidän tästä suomalaisesta versiosta enemmän ja vaikka siihenkin liittyvät ne punaiset sydämet ja yhä enemmän myös kaupallisuus, on se silti minusta lämpimämpi ja ehkä meille suomalaisille sopivampi tällaisenaan.
Rakkaudet kun saattavat tulla ja mennäkin - mutta oikea ystävyys pysyy. Ystävä on se, johon luotetaan, joka jakaa ilot ja surut, joka tuntee minut ja uskaltaa sanoa silloinkin, kun itse en uskalla tai ymmärrä. Hän, joka on lähellä tai kaukana - ja tottakai, kultaakin kalliimpi.
Ystävyydestä ja sen merkityksestä voisi sanoa vaikka kuinka paljon ja olenpa siitä itsekin kirjoittanut esimerkiksi tässä ystävänpäiväpostauksessani.
Yksi kauneimmista ystävyyden kuvauksista löytyy tästä Tommy Tabermannin runosta, joka muutamalla sanalla kiteyttää tärkeimmän:
Related Articles
Ystävyys on suuri lahja - mutta kaikille sitä ei ole suotu. Meillä Suomessakin vailla ystävää on ihan liian moni. Nuori ja vanha. Yksin elävä tai parisuhteessa oleva. Keskellä isoa kaveripiiriä, työtovereinamme tai naapureinamme. On yhteiskunnasta syrjäytyneitä, sairaita tai työttömiä. On erilaisia ihmisiä ja on erilaisia syitä, miksi ihminen on yksin ja yksinäinen.
Pari päivää sitten Iltasanomissa ollut juttu "Lopussa yksin" kertoi vanhustemme yksinäisyydestä: " Eräs vanhus puhuu viherkasville, ettei unohda, miten sanat soljuvat suusta." Juttu pysäytti ja myönnän, että itkettikin.
Onneksi yksinäisyyden torjumiseen ovat tarttuneet edes muutamat kansalaisjärjestöt ja yhdistykset. Esimerkiksi SPR:n Haluatko ystävän?" -kampanja ja Helsinki Mission ystävä- ja tukihenkilötoiminta ovat jo pitkään tehneet työtä yksinäisten auttamiseksi. Kirkon Palveleva puhelin ja muut auttavat puhelimet ja chatit tukevat pahimmassa hädässä ja monet järjestöt ja seurakunnat järjestävät erilaista toimintaa, mihin yksinäiset ovat tervetulleita.
Seurakunnissa on esimerkiksi jo useampana jouluna järjestetty yksinäisten joulu -tapahtumia, mutta enemmänkin voisi tehdä - ja pitäisi tehdä! Sillä vaikka kuinka tapahtumia järjestetään, ei todella yksinäinen niihin lähde, jollei hänellä ole ketään, jonka kanssa yhdessä lähteä.
Mitä itse voin tehdä? Voin tukea rahallisesti näitä auttavia järjestöjä - ja voin miettiä, voinko tänään edes soittaa jollekin yksinäiselle, kutsua kylään tai sopia vaikka yhteisestä kävelylenkistä tai kahvihetkestä.
Yksi suosikkikirjoistani jo nuoruudestani lähtien on ollut Tove Janssonin "Kuka lohduttaisi Nyytiä?" ja jo sen alku pysäyttää:
Helppoahan se ei ollut Nyytille eikä Tuitullekaan, mutta möröt karkotettiin ja yhdessä selvittiin.
Yhdessä, ystävän kanssa, selviää melkein mistä tahansa. Elämän möröistäkin.
Ja yhdessä, ystävän kanssa, näyttää kaikki kauniimmalta ja ihanammalta.
Ystävänpäivän tervehdyksenä jaan sinulle seuraavan laulun - olen sen ennenkin blogissani jakanut,
mutta sen verran hyvin siinä on ystävyyttä kuvattu, että kyllä se useammankin jaon kestää:
Carole King - You´ve Got A Friend