Kolme hyvää asiaa minussa

1. Kyky elää hetkessä

Mitä vanhemmaksi Olen saanut elää, sitä enemmän olen oppinut elämään hetkessä. Eilinen meni jo ja huomisesta ei kukaan tiedä - on vain tämä hetki. Turha kaivata menneeseen, turha murehtia huomisesta - yritän elää tämän hetken niin täysillä kuin vain mahdollista. Ja ottaa päivätorkut välillä;)

2. Rohkeus olla oma itseni

Tänä päivänä uskallan olla se, mikä olen. Kyllä ikä on tässäkin tehnyt tehtävänsä - olen ymmärtänyt sen, että sillä ei ole oikeastaan mitään väliä, mitä mieltä muut minusta ovat. Riittää se, että itse osaan arvostaa itseäni ja niitä ominaisuuksia, joita minussa on - ja olla olematta kateellinen tai katkera siitä, mitä ei ole.  Minun ei tarvitse todistella muille olevani jotain muuta tai yrittää toisenlaiseksi muuntautua. Tai toisenlaisena näyttäytyä. Minä riitän. Ja minä olen hyvä näin. Jopa ilman meikkiä;)

3. Armollisuus itseä ja muita kohtaan

Iän mukanaan tuoma ominaisuus tämäkin. Se, että osaan antaa anteeksi itselleni ja muille. Elämässä sattuu ja tapahtuu - eikä aina kaikki mene kirjoitusten mukaan. Kun töppään, osaan myöntää sen. Ja osaan pyytää anteeksi. Kun joku toinen tekee virheen, osaan antaa anteeksi. En ole virheetön - eivätkä ole muutkaan. Katua toki saa - ja katua pitääkin, mutta virheitään ei kannata jäädä märehtimään - sillä pilaa vain elämänsä.

Kolme hyvää asiaa elämässäni

1. Perhe

Minun perheeni. Minun rakkaani. Lapseni, isäntä, äitini, veljeni, miniäkokelas, appivanhemmat ja kälyni. Ne kaikkein läheisimmät, joista olen kiitollinen. Viime kesän jälkeen entistäkin kiitollisempi. Se, että tänäkin pääsiäisenä saimme kaikki kokoontua meille kotiin yhteisen pöydän ääreen, ei ole mikään itsestäänselvyys. Sillä perhe - se on pyhä.

2. Ystävät

Minulla on paljon kavereita mutta vain muutama ystävä. Mutta he ovatkin sitten sitäkin tärkeämpiä. Osa asuu vierailla mailla, osa kotimaassa kauempana ja on pari niitäkin, joita pystyn kasvokkainkin useammin näkemään. Ja on heitäkin, jotka ovat jo tästä maailmasta joutuneet lähtemään.

Ystävät. He, jotka tuntevat minut, hyväksyvät minut kaikkine puolineni - he, joiden kanssa voi jakaa mitä vaan. He, joiden kanssa vuoroin itketään yhdessä tai nauretaan niin, että vatsa on kipeä vielä viikonkin päästä. He, joille voin soittaa vaikka keskellä yötä - ja joiden puheluun vastaan missä maailman kolkassa tahansa. Ystävät pysyvät vierellä vaikka olisivat kauempanakin.

3. Usko

Eihän täällä hömppäblogeissa ole tapana juuri uskonasioista kirjoitella, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin. Sillä usko on niin suuri osa minua, se on asia, jonka varassa elämäni lepää ja joka antaa minulle voiman elää tätä päivää silloinkin, kun elämä entaa liian suurella kädellä vaikeuksia, sairauksia tai pahaa ympärilläni. Joko minulle tai muille.

Minun uskoni on arkaa ja arkista, se on hiljaista luottamusta siihen, että olen Luojan luoma ja että elämälläni on jokin tarkoitus. Se on luottamusta siihen, että kuolema on voitettu, että hyvä voittaa pahan ja että olen armahdettu. Minun Kristukseni elää ja vaikuttaa. "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" - siihen pyrin vaikken aina pystykään.

Aito usko vaikuttaa sen, että hädässä olevaa autetaan, ketään ei jätetä ja se antaa ymmärryksen siitä, että jokaisella on ihmisarvo. Aito usko ei tuomitse, se ei arvostele muita - eikä se erottele. Se antaa vapauden minulle olla minä - eikä se pakota muita uskomaan samoin kuin minä.

Tottakai minäkin kyselen, miksi maailmassa on niin paljon pahaa ja miksi Jumala sen sallii - enkä tiedä vastausta. Vaan ei minun kaikkea tässä maailmassa tarvitse ymmärtääkään. Mutta sen ymmärrän, että ilman uskoa en olisi tänä päivänä tässä - ja että en osaisi olla kaikesta hyvästä elämässäni niin kiitollinen kuin nyt olen.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

1. Työ

Viime syksy ja alkutalvi sairasteluineen ja työpaikallani käyty prosessi muutaman ihmisen (minä mukaan lukien) toimenkuvien uudelleenmuokkaamisineen laittoivat minut  ajattelemaan, että olisiko aika jo luovuttaa ja siirtyä työttömyyskortistoon. Nyt, kun näitä uusia toimenkuvia on muutama kuukausi noudatettu ja itse raskas prosessi on onneksi päättynyt tältä erää, ovat ajatukset jo rauhoittuneet.

En sittenkään ole vielä valmis luopumaan. Pidän nimittäin työstäni ihan liikaa. Pidän siitä, että saan tehdä omien arvojeni mukaista työtä. Pidän siitä, että välillä työssäni tunnen aitoa innostusta ja onnistumisenkin kokemuksia. Pidän siitä, että näitä kokemuksia kanssani ovat jakamassa maailman parhaat työkaverit.

Työnilo, innostus ja merkityksellisyys - niitä ei joka työssä ole. Minun työssäni ne ovat - jos niitä osaa etsiä. Minä olen etsinyt - ja löytänyt ne jälleen kerran. Tämänkin vuoden saan tehdä työtä, josta pidän. Jos Luoja suo. Suomen Vanhimman Viraston vanhimpana naisena ei ole ollenkaan hassumpaa olla;)

2. Lomat ja matkat

Vaikka pidänkin töistäni, pidän myös lomista - työmies - tai virkanainen - on lomansa ansainnut;) Minulla on vielä tälle keväällekin pari lomapäivää jäljellä ja kesällä aion lomailla viisi viikkoa putkeen. Ja niitä lomia jää vielä loppuvuodellekin.

Toivottavasti tänä kesänä pääsemme taas Pohjois-Karjalan mökillekin sielunmaisemani tarkistamaan ja ehkäpä tiedossa on pari muutakin reissua. Jokin lyhyempi kaupunkiloma kesällä? Todennäköisesti, sillä isäntä ei oikein osaa lomaa ilman sellaista viettää. Pitemmäksi aikaa pois Suomen kesästä en edes halua.

Loman aikana on tarkoitus myös ne remontitkin saada tehdyksi - ja Sauvon farmilla toivottavasti vietämme aikaa viime kesää enemmän. Remonttihan sielläkin odottaa jossain vaiheessa muttei vielä. Pientä puutarhapuuhastelua kyllä;)

3. Kuntoremontin jatkuminen

Viime vuonna aloitettu Back-to-Fit -kuntoremontti ja aloittamallani kuntoutuskurssilla määritellyt tavoitteet kokivat aikamoisia takaiskuja pitkän sairasteluputken takia, mutta nyt elän toivossa, että kuntoremontti jatkuu sittenkin. Kuntosalikortti on jo ladattu ja siellä on jo pari kertaa käytykin kokeilemassa. Ja lenkkipolut alkavat olla sulat, joten niillekin taas askel vie. Jo on aikakin! Ei uskoisi, miten äkkiä kunto kunto alenee sairastellessa. Olen joutunut aloittamaan taas alusta koko projektin - ja huonommasta kunnosta kuin viime vuonna. Mutta periksi ei anneta - täältä tullaan ja noustaan vielä!

Kolme hyvää asiaa blogissani

1. Lukijat

Olen monesti täällä kiitellyt teitä lukijoita siitä, että ilman teitä tätä blogia ei olisi. Te olette blogin suola ja sokeri. Teidän kommenttinne ja viestinne sähköpostiini antavat uskoa siihen, että en höpise täällä yksikseni.

Monesta teistä on tullut virtuaaliystäviäni - ja muutaman olen tavannut kasvokkainkin. Olen saanut teiltä paljon enemmän kuin pystyn antamaan takaisin. En koskaan unohda sitä tukea ja rohkaisua, jota teiltä sain sekä kasvohalvaukseni aikaan että viime kesänä äitini sairastaessa.

Kiitos teille, että edelleen olette siellä, vaikka höpöttelen mitä höpöttelen - ja vaikka hitaan bloggaajan manifestiani edelleenkin noudatan. Olette tärkeitä!

2. Bloggaajakolleegat ja verkostot

Suuri ilonaihe bloggaamisessa olette myös te muut bloggaajat, blogikolleegat - teiltä olen saanut sitä kaivattua vertaistukea ja teiltä olen oppinut paljon. Olen saanut osasta teistä ystäviä ja kavereita ja osan teistä olen saanut tavata erilaisissa tapahtumissa.

Vaikka blogimme olisivat kuinka erilaisia genreltään, ovat haasteet tai mikseivät ilonaiheetkin samanlaisia. Minä arvostan bloggaajia, jotka osaavat kannustaa silloin, kun usko omaan tekemiseen on itseltä kadonnut - ja arvostan teitä, jotka ette kadehdi toisen bloggaajan menestystä vaan osaatte iloita siitä. Onneksi olen juuri teihin tutustunut!

Iloitsen suuresti myös niistä kahdesta blogiverkostosta, joihin kuulun. Åblogien kautta olen tutustunut muihin Turun alueen bloggaajiin ja Nelkytplus -blogien avulla olen löytänyt muita aikuisbloggaajia. Kumpikin verkosto on antanut minulle paljon - ystäviä, blogikolleegoita ja vertaistukea. Kumpikaan näistä verkostoista ei yritä pakottaa minua mihinkään muottiin eikä minun tarvitse esim. ottaa blogiini mainosbannereita.

Åblogithan on meidän bloggaajien itse muodostama verkosto, jossa on tarkoitus olla tukena toisillemme ja välillä tehdä jotain hauskaa yhdessä. Ja kaikenlaista on jo ehditty yhdessä kokeakin - upeita bloggaajia ja hienoja blogeja!

Nelkytplus -blogit taas on blogiportaali, mutta monesta muusta portaalista poiketen ei portaalin äiti Heli-Hannele ole pakottanut meitä esim. juuri noiden mainosbannereiden näyttämiseen blogeissamme. Tässä portaalissa ei ole mitään pakotettua vaan portaali tuntuu enemmän juuri verkostolta. Siellä tuetaan ja aidosti kannustetaan kaikkia - ja annetaan kaikkien kukkien kukkia.

3. Uuden opettelu ja itsensä kehittäminen

Yksi hienoimmista puolista bloggaamisessa on se, että siinä saa oppia koko ajan jotain uutta. Olen oppinut ja opetellut näiden viiden bloggaajavuoden aikana  hurjasti esim. verkostoitumisesta ja sosiaalisesta mediasta. Jopa niin paljon, että siitä on ollut hyötyä myös työssäni. Olen oppinut koodaamisesta, kirjoittamisesta ja vaikka mistä!

Ja hienoa on, että itseään saa kehittää koko ajan - esim. valokuvauksen opiskelu on ollut suunnitelmissa vaikka kuinka pitkään. Ja joskus sen aloitankin - kunhan ehdin;)

Ilman uuden opettelua olisi elämä aika tylsää - ja niin kauan kuin vielä jotain oppii, tuntee elävänsä. Sillä valmis ei ole ihminen koskaan - ja vallan keskeneräinen on etenkin eräs täällä blogistaniassa höpöttelevä lady;)

Kolme bloggaajaa, joiden toivon vastaavan kysymyksiin

1. Beach House Kitchen -blogin Heli-Hannele
Heli-Hannele on juuri tuo aiemmin mainitsemani Nelkytplus -blogien äiti, mutta hänellä on myös aivan upea ruokablogi. Herkullisia reseptejä, joiden joukosta kävin Ekopaastoni aikaan etsimässä monta vinkkiä kasvisruokiin. Ja löytyy sieltä muutakin kuin vegeä - käykääpä vilkaisemassa. Mutta varoituksen sana: taatusti tulee nälkä;)

2. Tuula´s life -blogin Tuula
Tuulan blogi on täynnä kulttuuria, matkoja ja upeita kuvia esim. Turun saaristosta. Tuulalla on sana hallussa, hymy herkässä ja menojalka vipattaa;) Tuulan kanssa olen seikkaillut siellä täällä ja hän on yksi ystävällisimmistä ihmisistä, jonka tunnen - Tuula ei varmaan osaa edes vääntää suutaan mutrulle!

3. Leena Lumi -blogin Leena
Leenan blogi on etupäässä kirjablogi ja jos tarvitsen vinkkejä hyvään kirjaan, suuntaan sinne. Ja vaikken tarvitsisikaan, suuntaan sinne, sillä Leenan kieli on kaunista ja kuvaukset kirjoista eläviä. Monen monta kirjaa on sieltä lukulistalleni päätynyt. Vaikka blogi onkin kirjablogi, löytyy sieltä paljon muutakin: puutarhanhoitoa, reseptejä - ja vaikkapa kurkistus kirjabloggaajaan vaatekaappiin;)

Toivon, että otatte haasteet vastaan - mutta no-stress-at-all;)

Millaisia ovat sinun elämäsi kolme hyvää asiaa?
Vaikka tänään?