Pian olemme jo uuden vuoden 2018 alussa ja entinen jää taakse. Me vietämme vuodenvaihdetta jo perinteisesti isännän kanssa kotona. Seuraksi isäntä haki Turusta päivällä tyttären Micu-kisulin, jota emme halunneet jättää Turun rakettipaukkeen keskelle tyttären viettäessä vuodenvaihdetta ystäviensä luona.

Paukkuvat ne raketit täällä Kaarinassakin ja ovat jo hyvän tovin räiskyneet, mutta Miculla on täällä ainakin seuraa.

Meidän juhlaamme kuuluvat nakit ja perunasalaatti - ja ehkä vähän muutakin. Pukukoodi on "mukavuus edellä" eli löhövaatteet ja villasukat. Saunotaan ja syödään. Skumppapullo on toki varattu jääkaappiin ja se on tarkoitus vuodenvauhteessa korkata. Jos vain olemme vielä hereillä silloin;)

Vuoden 2017 jäädessä taakse haluan kiittää kaikkia teitä, jotka täällä blogissa olette sen kanssani jakaneet. Olette vuoden aikana antaneet minulle voimia silloin, kun elämässa on ollut varjoja ja olette iloinneet kanssani silloin, kun valo on varjot voittanut. Olette se suola ja sokeri, joka saa tämän ladyn tänne ajatuksiaan raapustamaan - ilman teitä ei blogikaan olisi elossa.

Viime vuoden tilinpäätöspostaus on tulossa ja se oli tarkoitus itse asiassa jo julkaista eilen, mutta en saanut sitä vielä valmiiksi. Vaiheessa on - niin kuin moni muukin asia elämässä. Eipä haittaa - ehtiihän tuota ensi vuonnakin. Jos Luoja suo.

Toivottelen kaikille onnellista vuodenvaihdetta sekä rauhaa ja rakkautta uudelle vuodelle runolla, jonka lienen täällä aiemminkin jakanut: