Get Even More Visitors To Your Blog, Upgrade To A Business Listing >>

Hyvästit kesälle 2017 - kesälle, joka ei unohdu

On jo syyskuu. Mennyt on kesä, joka ei unohdu. Minulle tästä kuluneesta kesästä muodostui vallan toisenlainen kuin oli alunperin suunniteltu. Kuten aiemmissa postauksissani olen kertonutkin, äitini pieleen mennyt operaatio muutti lomasuunnitelmat ja väliin jäi esimerkiksi jokakesäinen Pohjois-Karjalan mökkireissu. Mutta tilalle tuli muuta - tuli sellaisia hetkiä äidin kanssa, jotka eivät unohdu. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että saimme äidin kanssa yhteisen kesän. Ja toivon, että niitä kesiä tulee vielä lisääkin, sillä tällä hetkellä äiti voi jo paremmin. 


Isännän kanssa ehdimme äidin toimenpiteiden välillä käväistä myös muutaman päivän lomalla Amsterdamissa ja siitä matkasta aion vielä teillekin tuota tuonnempana kertoa. 

Elokuun puolivälissä palailin Hollolasta äidin luota ja työt alkoivat. Viisi ja puoli viikkoa lomilla tiesivät sitä, että kiirettä piisasi. 

Ja ensimmäisen työviikon päätteksi sitten jysähti. Pray for Turku - sen tulemme muistamaan aina. Sen, kun pahuus tuli lähelle. Suurin osa meistä tiesi toki, että emme terrorilta Suomessakaan tule säästymään, vaikka toisin toivoimme. 


Olin itse tulossa töistä tuona perjantaina isännän kyydissä, kun tyttäreni soitti ja varmisti, että ettehän vain ole Turun keskustassa. Ja kertoi, että torilla on joku heilunut puukon kanssa. Samalla kuulin, että läheiseni ovat turvassa. Kotona avasin läppärin ja saman tien tuli ensimmäinen viestintätiimini viesti. Perjantai-ilta, lauantai ja suurin osa sunnuntaitakin kuluivat kotona kriisiviestinnän parissa. 

Turun tori täyttyi kukista ja kynttilöistä, kirkot avasivat ovensa ja surevat ihmiset yli uskontorajojen etsivät lohtua toisistaan ja jostakin suuremmasta. Siitä, mikä kullekin pyhää on. Yhdessä, rinta rinnan hiljennyttiin ja surtiin. 

Vaan oli myös toisenlaisia tuntoja. Tuli heitä, jotka toisten surua ja pelkoa hyväksikäyttäen kylvivät vihaa ja raivoa. Pelätä saa ja se on luonnollistakin mutta vihalle ei pidä antaa valtaa. Myönnän pelkääväni itsekin. En pelkää turvapaikanhakijoita, en toisenuskoisia tai -värisiä vaan pelkään niitä suomalaisia, jotka tätä vihaa levittävät. Sillä se viha kohdistuu meihin kaikkiin, jotka uskallamme olla eri mieltä heidän kanssaan. 

Ei vihalla vaan rakkaudella. Näin tahdon ajatalla ja uskon suurimman osan meistä samoin ajattelevan. Välitetään. Autetaan ihmisiä hädässä. Lohdutetaan ja surraan yhdessä surevien kanssa. Pidetään huolta toisistamme. Sillä hyvä voittaa pahan. Aina. 



 Muilla työkavereillani kriisityö jatkui heti maanantaina mutta minä pääsin rauhoittumaan ja lepäämään Ruissaloon, jossa alkoi kuntoutuskurssini. Tälle kurssille hain kesäkuussa, sillä halusin Back-to-fit -projektilleni vielä lisävahvistusta. Tämä kurssin ensimmäinen jakso kesti viisi päivää ja eivätpä olisi voineet parempaan saumaan nämä päivät osua.


Tuon kriisiviestintäviikonlopun jälkeen olin aivan turta - en ollut ehtinyt edes surra kunnolla. Mutta tuolla Ruissalon upeissa maisemissa, meren äärellä ja luonnon keskellä jäi kaiken kuntoilun ohella aikaa myös itselle. Hiljaisuus ja luonto tekivät tehtävänsä ja hoitivat väsynyttä vanhaa naista. Ja rauha palasi mieleen ja sieluun.


Ruissalosta palattuani vietimme vielä viikonlopun perheen kanssa Sauvon farmilla. Grillailimme, saunoimme ja kävimme mustikassa. Saalistakin tuli ja lisää tulee sitten, kun nuo kuvan puolukat kypsyvät. Ehkä ensi viikon lopulla? 

Minulle mennyt kesä on taas kerran terävöittänyt sen, mikä elämässä on tärkeintä: se, että pidetään huolta toisistamme. Vietetään aikaa rakkaittemme ja ystäviemme kanssa. Eletään joka hetki täysillä. Blogissakin on eletty hiljaiseloa - ja ihan ilman tunnontuskia. Tärkeimmät asiat ensin. 

Kiitos kaikille teille, jotka täällä olette hiljaiselosta huolimatta jaksaneet käydä vierailulla ja jotka olette tämän kesän aikana muistaneet sekä äitiäni että minua. Näillä eväillä mennään jatkossakin - tosin blogiin saattaa päivityksiä hieman useammin tipahdella. 

Millainen oli sinun kesäsi?
Ja millaisia muistoja siitä sinulle jäi?

Hyvää syksyn alkua kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 
FacebookinBloglovininInstagraminTwitterinTumblr`n ja Pinterestin kautta.


This post first appeared on Lady Of The Mess, please read the originial post: here

Share the post

Hyvästit kesälle 2017 - kesälle, joka ei unohdu

×

Subscribe to Lady Of The Mess

Get updates delivered right to your inbox!

Thank you for your subscription

×