Pihallamme juhannusruusupensas kukoistaa täydessä loistossaan. Luonto on kauneimmillaan vaikka sää onkin mitä on. Ei haittaa - villahousut jalassa tarkenee vallan mainiosti. 

Vietämme juhannuksen täällä kotona Kaarinassa. Tarkoitus oli Sauvon farmille mennä, mutta tulimme toisiin aatoksiin. Eräs läheisemme viettää juhannuksen sairaalassa yrittäen toipua leikkauksesta, joka ei mennyt niin kuin piti. Uusi toimenpide odottaa jahka toipilas on siinä kunnossa, että se uskalletaan tehdä.

Juhlatuuli on ollut tipotiessään - huoli on kova ja valvottuja öitä takana ihan liiaksi. Päätimme, että otamme rauhallisesti tämän juhannuksen. Emme jaksaneet edes juhannuskokkoja läheisille rannoille mennä katsomaan.

Aattona aamupäivällä isäntä kävi farmilla ajelemassa nurmikon ja katsomassa Turussa appivanhempia. Itse vain lepäilin. Tankki on aika tyhjä, sillä olen itsekin ollut vähän huonossa hapessa: taannoinen kasvohermohalvaus muistutteli toissa viikolla sellaisella hermosäryllä, että olin viikon täysin poissa pelistä. No - särkyjen pitäisi tietää erikoislääkärin sanojen mukaan aina paranemista siellä hermostossa ja tähän yritän luottaa. Ainakin tunto poskeen palasi. 

Aaton illansuussa saapui tytär Micu-kissan kanssa ja lämmitimme sentään juhannussaunan ja isäntä grillaili ulkona. Mutta kyllä jäivät juhlajuomat tänä juhannuksena korkkaamatta. Edes viinipulloa emme viitsineet avata. 

Tänään juhannuspäivänä saapuvat vielä poikani ja miniäehdokas. Grillailemme, saunomme ja vain olemme yhdessä. Ja tänään kokoamme kesän ensimmäisen mansikkakakun - sen verran on pakko juhannusta juhlistaa!

Tätä kirjoittaessa hörpin vielä aamukahviani. Micu-kissa houkuttelee tuossa vierellä leikkeihin, tytär nukkuu rauhallisesti ja isännän kuorsaus kuuluu alakerrasta. Kerran näinkin päin. Yleensä isäntä herää ensin ja kahvit keittää.

Muutaman tunnin päästä alan koota mansikkakakkua ja odottella poikaa ja miniäehdokasta. Ehkä tästä vielä ihan kelpo juhannus kehkeytyy. 

Olen kuitenkin kiitollinen siitä, mitä on. Vaikka porukka pidoissa onkin pienempi kuin oli suunniteltu, on meitä kuitenkin tämä lähiperhe koolla. Omat särkyni ovat enää pieniä vihlaisuja ja toivon, että läheisemme toipuu ja saamme vielä tänä kesänä yhteisiä hetkiä viettää. Tänä kesänä ja vielä tulevinakin. Jos Luoja suo.

Annan meille kaikille tähän loppuun vielä voimavaroiksi Irlantilaisen siunauksen, jonka olen täällä ties kuinka monta kertaa jo aiemminkin jakanut - siunauksen, joka nykyään löytyy myös virsikirjasta numerolla 979. Virsikirjaan sanat on suomennettu hieman toisin kuin tuohon videoon, mutta haitanneeko tuo mitään - siunaus on kuitenkin sama:

Miten sinä vietät juhannusta?