Huomasin viime viikolla, että varhaiskasvatukseen suunnatut ravitsemussuositukset olivat tulleet niin sanottuun julkiseen kommentointiin, joka kestää 14.11 asti. Julkisessa kommentoinnissa kuka tahansa suomalainen voi antaa palautetta siitä, millaisilla suuntaviivoilla julkista ja yksityistä varhaiskasvatusta järjestävät tahot hoitavat ruokapalvelunsa.

Kiinnostuin kommentoinnista ilmoittaneesta uutisesta ja tässä vaiheessa vielä karvalakkimalli-vaiheessa olevista suosituksista parista syystä. Ensiksi, tämä on ilmeisesti ensimmäinen kerta, kun varhaiskasvatus saa omat suosituksensa — nähtävästi aiemmin varhaiskasvatuksessa on ollut käytössä joko kouluruokasuositukset tai vuoden 2014 yleisesti väestölle suunnatut ravitsemussuositukset, johon myös nämä varhaiskasvatuksen ravitsemusssuositukset pohjautuvat suurelta osin.

Toinen syy on se, että suositukset on tarkoitettu myös perheille, ja meidän perheemme yksi jäsenistä on varhaiskasvatuksen ikähaarukkaan osuva juniori. Oli siis kiinnostavaa nähdä, millaisen ruokavalion asiantuntijat toivovat varhaiskasvatusikäisen lapsen omaavan, ja peilata suosituksia siihen, miten niiden noudattaminen on onnistunut perheessämme tähän asti.

Otsikkokin kertoo jo paljon

Jo pelkästään suosituksille kaavailtua otsikkoa, Terveyttä ja iloa ruoasta — varhaiskasvatuksen ruokasuositus, tarkastelemalla voidaan päätellä tiettyjä asioita ravintosuositusten sisällöstä. Terveys on sanana itsestäänselvä: suositusten tavoitteena on varmistaa lapsen terve kasvu, mihin pyritään luonnollisesti esimerkiksi painottamalla tutkimuksissa hyväksi havaittujen, terveyttä edistävien ruoka-aineiden kuten kasviksien syömistä.

Ilo onkin sitten monitulkintaisempi sana. Minun tulkintani mukaan tämä voisi tarkoittaa sitä, että syömisessä ei tulisi olla jäykkä, vaan enemmänkin tolkku. Esimerkiksi lisättyä sokeria ei tarvitse karsia täysin ruokavaliosta, mutta sitä ei myöskään tulisi käyttää runsaasti, mikä taas on ongelma joidenkin lasten kohdalla. Terveyden edistämisessäkin voidaan mennä ruokavalintojen suhteen liian pitkälle, jolloin syömisestä katoaa ilo, ja joka taas voi heijastua negatiivisesti syömiskäyttäytymiseen myöhemmällä iällä.

Tolkkuuteen on ruokasuosituksissa pyritty ruokavalintojen osalta siten, että esimerkiksi lisättyä sokeria sisältäviä ruokia suositellaan tarjottavan vain harvoin: sokeroituja juomia, jäätelöä tai leivonnaisia ei tulisi käyttää päivittäin. Lisättyä sokeria voidaan kuitenkin käyttää esimerkiksi happamuuden kuten puolukoiden happaman maun tasoittamiseen: pieni määrä sokeria ja annos terveellisiä marjoja on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin ei pientä määrää sokeria eikä annosta terveellisiä marjoja, koska monilla lapsilla on muutenkin haasteita saada syödyksi suositeltavia määriä kasviksia. Ruokavalioon mahtuu lisäksi pieniä määriä herkuiksi luettavia ruokia, joita voidaan syödä esimerkiksi ruokaperinteitä opeteltaessa. Tällaisia esimerkkiherkkuja ovat esimerkiksi laskiaispullat ja Runebergin tortut.

Toisaalta ilon voidaan mielestäni ajatella tarkoittavan sitä, että sillä, miten ruokapöydässä ympärillä olevat aikuiset käyttäytyvät ja mitä asenteita he omaavat, on suuri vaikutus syömishetken mielekkyyteen. Sellaiset toimet kuten syömään pakottaminen tai istuttaminen ruokapöydässä niin kauan, että lautanen on tyhjä, eivät ole omiaan tuottamana positiivisia syömiskokemuksia. Suosituksissa korostetaankin, että aikuisten oma esimerkki on pakottamista tai rajoittamista parempi vaihtoehto lasten ruokavalion muokkaamisessa. Ilolla tarkoitetaan suosituksissa onnistumisen kokemuksia, joita vahvistetaan aikuisten kehuilla ja kiittämisellä.

Mukana myös kasvatuksellisia elementtejä

Varhaiskasvatuksen ruokasuositusten selkeä ero väestötason suosituksiin on se, että niissä on otettu huomioon myös väestösuosituksista puuttuva kasvatuksellinen näkökulma.

Edellä mainitun esimerkin näyttämisen lisäksi suositusluonnoksessa puhuttin paljon lasten osallistamisesta. Tämä voisi toteutua esimerkiksi siten, että lapsi osallistuu taitojensa mukaisesti ruoan valmistamiseen, kattamiseen ja pöydän siivoamiseen.

Yhteenveto

Suosittelen lukemaan suositukset läpi ja antamaan niistä palautetta, mikäli aihe kiinnostaa. Jos löytää suositusluonnoksesta omasta mielestään jotakin korjattavaa, on asiasta mahdollista esittää korjausehdotus, joka kannattaa perustella mahdollisimman hyvin, jotta korjausehdotuksella olisi mahdollisuus tulla hyväksytyiksi. Aikuisiän terveellisen syömisen siemenet kylvetään jo lapsena, ja on tärkeää, että saamme lapset syömisen näkökulmasta jo alusta alkaen terveellisille urille.