Tahdon harrastaa enemmän kotimaan matkailua. Joskus ongelma on kuitenkin siinä, ettei upeiden kohteiden olemassaolosta välttämättä tiedä mitään. Sen sijaan Porin vieressä Noormarkussa sijaitsevassa Villa Maireassa olen tahtonut vierailla jo pitkään, sillä Villa Mairea on yksi Aino ja Alvar Aallon hienoimmista taidonnäytteistä, jota arkkitehtuurifanit matkustavat ihastelemaan ulkomailta asti. Siksi oli mahtavaa, että saimme kutsun tulla tutustumaan Noormarkkuun Ahlströmin ruukin mailla sijaitsevaan Villa Maireaan sekä yöpymään todellisessa Alvar Aalto- ja Artek-keitaassa vierastalo Vainiolassa. Lähdimme siis ilomielin kulttuurimatkalle Alvar Aallon jalanjäljille Noormarkkuun.

Ajomatka Helsingistä Poriin/Noormarkkuun kesti reilut kolme tuntia, joka vierähti autossa köröttäessä huomattavasti nopeammin mitä muistelimme (huom. ilman Pori Jazz -dagen efteriä). Poriin pääsee edullisesti tietty myös junalla tai bussilla. Matkapäivämme oli toukokuun ensimmäinen lämmin päivä ja olin ihan hiessä takapenkillä auringon porottaessa suoraan kohti. Sain lisävahvistusta teorialleni, että Mia on oikeasti vampyyri: Mia istui etupenkillä auringonpaahteessa villakangas-talvitakissaan, jonka alla oli järkytyksekseni vielä megapaksu villaneule. Vain ilman verta elävät vampyyrit handlaavat moisia lämpötiloja. Lisäksi Mia ei ole kymmenen vuoden tuntemisen aikana vanhentunut päivääkään.

Saavuimme Noormarkun ruukin klubitalolle juuri Kakkua ja kuohuvaa-tapahtuman aikaan. Tarjolla oli sen seitsemää sorttia kakkua ja VOILEIPÄKAKKUA! Taisin huutaa ääneen, kun bongasin kaukaa lempiruokani lé sandwich caken. Hehkutimme kilpaa voileipäkakkua, jonka täytteenä oli Noormarkun klubin ravintolan kokkien itse metsästämää ja kylmäsavustamaa peuraa. Klubin keittiömestari kertoi ravintolan ruokafilosofian koostuvan paikallisista ainesosista eli lähialueen riistasta, kaloista, marjoista, sienistä, vihanneksista sekä villivihanneksista, joita kokit käyvät keräämässä itse.

Tutustuimme ruukkialueen historiaan Ahlström Voyage -näyttelyssä. 1800-luvun lopulta lähtien Ahlströmin suvun pyörittämä Noormarkun ruukki vaurastui esimerkiksi puu- ja metalliteollisuuden myötä. Ahlströmin konserniin kuului aikaisemmin myös lasiteollisuutta (mm. Iittalan, Karhulan ja Riihimäen lasitehtaat). Kuohuavan kosken kylkeen rakennettu ruukkialue koostuukin lukuisista eri aikakauden upeista taloista. Suvun ehkä tunnetuin henkilö on taidemesenaatti Maire Gullichsen, joka oli yksi Artekin perustajajäsenistä. Kuuluisa Villa Mairea onkin nimetty sen asukkaan eli Mairen mukaan.

Alvar ja Aino Aallon suunnittelema ja vuonna 1939 valmistuneeseen Villa Maireaan pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla. Edelleen yksityiskäytössä olevan vapaa-ajan kodin sisätiloissa oli valitettavasti kuvauskielto. Mian sydäntä särki ja minun Instagram-sormeani pakotti kuvauskiellon takia, mutta pidettiin kyllä kunnon photoshootit talon pihalla. Onneksi Googlesta voi tiirailla myös talon sisusta, mutta paikka on ehdottomasti näkemisen arvoinen livenä. Talo on upea! Niin hienoja ratkaisuja materiaaleissa, tilankäytössä ja kaikessa. Etenkin japanilaisvaikutteinen viherhuone jäi mieleeni (wow, oma kylpyamme huonekasveille). Oppaamme osasi kertoa mielenkiintoisia tarinoita pienistä yksityiskohdista, esimerkiksi takapihan avattavat jättimäiset ikkunaseinät on avattu vain pari-kolme kertaa koko talon historian aikana, sillä kesällä mäntymetsän kaikki verenhimoiset hyttyset tulevat luonnollisesti myös sisätiloihin avointen ovien vierailuaikana.

Alvar Aalto saa usein kaikki krediitit suunnittelutöistään, kuten Villa Maireasta, eikä monet ole edes tietoisia Aino Aallon suuresta osuudesta projekteissa. Villa Maireankin suurista linjoista vastasi Alvar, mutta sisätilan yksityiskohdista ja koko sisustuksesta vastasi nimenomaan Aino Aalto, suunnittelija hänkin. Villa Mairean hieno sisustus onkin säilynyt lähestulkoon alkuperäisenä.

Intohimoisena taidekeräilijänä tunnetun Maire Gullichsenin kokoelmat Picassoista Paul Gauguiniin pääsee oikeuksiinsa ilmavassa talossa. Tykkäsin myös erityisesti siitä, että Picasson keramiikkakannuja oli kasuaalisti esillä ruokasalin kapealla ikkunalaudalla (kuumotti tosi paljon kävellä siitä ohi).

Olimme Mian ja Mian puolison kanssa niin inspiroituneet talon sisustusratkaisuista.

Koko talo sisustuksineen oli ajaton ja jopa trendikäs rottinkihuonekaluineen ja marokkolaisine paimentolaismattoineen. Kuulin sivukorvalla kierrokselle osallistuneiden rouvien kommentteja talosta: ”Kyllä jos on tämmöinen näin vanha perintömökki, niin voisi tänne tuoda edes jotain uutta vähän piristämään.” Apuaaa, ei, ei, eiiiiiii! Just nimenomaan ei niin! Samaan aikaan nauratti ja kauhistutti rouvien mielipiteet.

Viikonloppumme oli kokonaisvaltainen Alvar Aalto-kokemus, sillä Villa Mairean vierailun lisäksi yövyimme talossa, jossa Alvar Aallolla on ollut myös näppinsä pelissä.

Siirryimme ruukkialueella sijaitsevaan yöpaikkaamme, joka oli yksi alueen lukuisista hotellitasoisista vierastaloista. Alunperun 1890-luvulla rakennettu vierastalo Vainiola on Alvar Aallon 1940-luvulla suunnitteleman peruskorjauksen läpikäynyt komea talo, jonka vieressä pönöttää jättimäinen mänty. Saatiin suuret Artek-hepulit talon tiloihin tutustuessa, sillä talo on sisustettu kokonaan Artekin huonekaluilla. Maire Gullichsenin kontakteilla on varmaankin saatu Vainiolaan Artekin uniikkikappaleita. Paavo Tynellin suunnittelemat uniikit seinävalaisimet keräsi myös meidän ihastelua (niiden nykyistä hintaa en edes uskalla ajatella). Kaikkien Artek/Aalto-fanien kannattaa siis pyytää majoitus nimenomaan joissain Vainiolan kahdeksassa makuuhuoneessa.

Mia ihasteli etenkin talon vanhoja, hyvin mummolamaisia ruskeita kangastapetteja. Minä fiilistelin etenkin eteisen seinien ja katon puupanelointia. Olen ihan varma, että ihan kohta kaikki innokkaat sisustajat katuvat syvästi valkoisella maalikerroksilla peitettyjä kesämökkien puupanelointeja. Jos nyt rakentaisin talon, ihan asentaisin sen seiniin runsaasti koivu- tai mäntypanelia.

Söimme illallisen viereisen Klubitalon ravintolassa. Pääsimme maistamaan esim. villivihanneksilla ryyditettyä paikallista megamureaa peuraa. Jälkkäriksi söimme itse tehtyä lakkajäätelöä seljankukkakastikkeessa. Mums!

Pääsimme kurkistamaan myös täysin eri tyylisuuntaa edustavaan vuonna 1901 rakennettuun Havulinnaan, eli Maire Gullichsenin lapsuudenkotiin. Havulinnaa vuokrataan nykyisin ainoastaan kokonaisuutena esimerkiksi yritysten käyttöön. Jättimäinen brittiläisen metsästysmajan ja jugend-linnan hybridi piti sisällään etenkin upeita tapettiratkaisuja. Kukkia, kieloja, kultaisia tammenterhoja piteleviä vaaleanpunaisia oravia – ihanaa! Pidimme erityisesti tapettikuosien toistumisesta huonekalujen verhoilussa. Itse suhtaudun lähestulkoon pakkomielteisesti vanhoihin messinkisiin kynttilöiden seinäpidikkeisiin, joten räpsin miljoona kuvaa krumeluureista tammenterhoilla koristelluista lampeteista.

Aamupalalla taistelimme viimeisistä peuran kylmäsavuleikkeleistä. Suurena hotelliaamupalojen ystävänä arvostan sitä, kun aamupalalla tarjoillaan jotain, mitä kotona ei löydy aamupalapöydästä, kuten kylmäsavupeuraa ja mansikkahillolla täytettyjä lettuja. Tai tuoreita hedelmiä, jotka joku muu on kuorinut ja pilkkonut valmiiksi suupaloiksi.

Kulttuurin ja historiantäyteisen viikonlopun jälkeen lähdimme ajamaan takaisin kotiin. Paluumatkalla sää oli vieläkin kuumempi. Mia riisui neuleen ja takkinsa = hän ei olekaan vampyyri.

Matkalla Poriin ja Noormarkkuun kannattaa pysähtyä Anneli Auerin entisessä kotipitäjässä eli Ulvilassa. Intohimoisena Anneli Auer-asiantuntijana ja keittiörikostutkijana olin oudon innoissani Ulvilassa hengailusta. Tehtiin Ulvilan kirpputoreilta tehtiin hyviä löytöjä. Tsekkaa ainakin Retrolinna, Wäiskin kirppis ja Friitalan löytötori.

Helsinki-Pori reitin puolivälissä kannattaa skipata kaikki ABC-taukopaikat ja pysähtyä Forssan lähellä sijaitsevassa Humppilan Kyläpelimannissa, joka on kuin aikamatka vuoteen 1984 (ulkoa katsottuna tämä kahvila-leipomo näyttää lähes hylätyltä alkuperäsine ikkunateippauksineen). Kyläpelimannista kannattaa ostaa kotiinviemiseksi paikan päällä leivottua mallasvuokaleipää, joka maistuu saaristolaisleivän ja paahtoleivän sekoitukselta.

Alvar Aalto-teemainen retkemme oli niin mukava! Tällaista toivon lisää – matkustelua kotimaassa kulttuuri- ja luontokohteiden perässä.

Tsekkaa lisätietoa Ahlströmin ruukin sekä Villa Mairean nettisivuilta. Huomioitavaa on, että Villa Mairean vierailu pitää varata viimeistään viikkoa aikaisemmin.

The post Alvar Aallon jalanjäljissä Noormarkussa appeared first on Musla.