Kirsikan innoittamana aloitan tänään vaatepaaston. Oma paastoni on Kirsikkaan verrattuna hieman nössömpi – ajattelin paastota vain synttäreihini asti, jotka ovat syyskuun lopussa.

Suurin syy paastoon on se, että haluan eroon tunteesta, että tarvitsen koko ajan jotain uutta. Välillä tuntuu nimittäin siltä, että tavara hallitsee elämääni. Käytän ihan liikaa aikaa ja rahaa uuden omaisuuden keräämiseen.

Kirjoittaessani tätä juttua mietin paastoni pituutta. Nolotti julistaa paastoavansa vain neljä kuukautta. Kyllähän sen ajan kuka tahansa pystyy olemaan shoppailematta? Mietin, että pitäisi paastota vuoden loppuun asti, että jutusta tulisi parempi. Sitten kävi niin kuin Minulle aina käy, kun yritän rajoittaa ostelua: löysin itseni googlailemasta lempimerkkieni nettikauppoja ja miettimässä, mitä kaikkea on pakko ostaa ennen lakkoa. Tavara alkoi pyöriä päässäni 24/7. Ahdisti.

Päätin, ettei minun tarvitse todistella paastollani mitään kenellekkään ja saan toteuttaa sen minulle sopivalla tavalla. Tärkeintä on aloittaa. Ostelun lopettaminen syyskuun loppuun saakka tuntuu nyt ihanalta, kevyeltä ja kivalta kokeelta, jossa varmasti onnistun. Synttärini kunniaksi ostan ehkä Itselleni jonkun syysvaatteen ja jatkan mahdollisesti paastoa vuoden loppuun. Katsotaan sitten. Minulle sopii, että paastoni ei ole niin ehdoton.

Näiden ekojen neljän kuukauden aikana en kuitenkaan salli itselleni ainuttakaan repsahdusta. Ostelu – tai ainakin ostosten suunnittelu – on minulle jollain tasolla addiktio. En välttämättä osta kamalasti (onnekseni makuni on jatkuvaan osteluun liian kallis), mutta vaatteet ja potentiaaliset seuraavat ostokset pyörivät koko ajan mielessä. Tästä addiktiosta haluan eroon ja uskon, että se vaatii ns. cold turkey -jaksoa, kun ei saa hankkia mitään.

Koska olen paastonössö, sallin itselleni myös kaksi muuta poikkeusta: saan ostaa edullisia second hand -vaatteita (maltillisesti) ja tehdä vaatteita itse. Näissä kahdessa on nimittäin mielestäni kyse luovuuden harjoittamisesta. Joku rakastaa maalaamista, minä saan hirveät kiksit siitä, kun löydän UFF:ista täydelliset biker-housut (sellaiset, joita Isabel Marant aina käyttää) tai löydän kauniin langan, josta neulon itselleni jättineuleen.

Kun olin nuori, minulle ei osteltu merkkivaatteita – ei meillä ollut sellaiseen lama-Suomessa varaa. Sen sijaan äitini opetti koluamaan kirppareita ja ompelemaan itse. Tuunasin vaatteitani ja ompelin kone sauhuten halterneck-toppeja, kalastajahattuja ja jopa ylppärimekkoni. Se oli ihanaa! Ideointi, kangaskaupassa käynti, jännittävä tekovaihe ja se fiilis, kun pitelet valmista vaatetta käsissäsi!

Ompeleminen, virkkaaminen ja neulominen ovat minulle rakkaita harrastuksia. En kuitenkaan ole harrastanut niitä vuosiin. Olen yrittänyt innostua muodikkaista käsitöistä, kuten keramiikasta. Ajatuksen tasolla olisi todella kivaa muovailla kippoja savesta, mutten ikinä saa aikaiseksi ilmoittautua kursseille. Kun piirrän tai maalaan ahdistun yleensä, sillä taidelukion käynneennä minun pitäisi olla näissä asioissa hyvä ja tekemisestä tulee helposti suorittamista.

Tajusin juuri, että se, mikä on minusta on aina ollut tosi rentouttavaa ja kivaa, on vaatteiden tekeminen. En aikaisemmin edes ajatellut, että tämä voisi olla harrastus: ajattelin, että vaatteethan ovat vähän pinnallisia ja materialistisia, toisin kuin ylevä öljyvärimaalaus.

En ole mestariompelija vaan suosin helppoja DIY-projekteja. Mielessäni on pyörinyt, että olisi kiva kuulua johonkin ompelukerhoon. Juttelimme Kirsikan kanssa asiasta ja päätimme, että perustetaan sellainen itse, tänne Muslaan!

Ehkä tästä ompelukerhosta tulee joskus tulevaisuudessa sellainen, jolla on joku kerhohuone ja pätevä opettaja, joka näyttää, miten ompelemme itsellemme mittatilauspuvut (kuinka ihanaa tää olis?), mutta siihen asti luvassa on helppoja DIY-projekteja. Tulemme postaamaan Muslaan tasaisin väliajoin matalan kynnyksen ohjeita, joihin ei tarvitse sen kummempia kaavoja tai ompelutaitoja. Inspiroidumme muodikkaista jutuista, joihin meillä ei ole varaa ja teemme ne itse. Tänä kesänä haluaisin esimerkiksi virkata itselleni toppeja ja tuollaiset hiekanväriset kesäsortsit, jotka Amber Valletalla on tuossa britti Voguen kuvassa.

Stay tuned, ompelukerhon ensimmäinen ohje tulee pian!