Käväsin Hakaniemen kauppahallissa viime viikolla. Tsekkailin läpi hallin tarjontaa, jolloin taas kerran muistin järkyttyneenä silakoiden ja muikkujen lähes naurettavan kilohinnan. Miten ne Voikin Olla Niin halpoja? Näin kalatiskillä kyltin “Kitkajärven muikut 12 euroa/kg” – OMG, Kitkan viisaita myynnissä Helsingissä, ja vieläpä samalla kilohinnalla millä silakoitakin!

Kitkan viisailla tarkoitetaan Lapissa lähellä Venäjän rajaa sijaitsevan Kitkajärven pienikokoisia muikkuja. Viisaita ne Ovat kuulemma siksi, etteivät muikkuset lähde uimaan alajuoksuun Venäjän puolelle ulottuvaan jokeen. Viisaita tai ei, niin ainakin pikkupikkumuikut ovat aivan sairaan herkullisia ruisjauhoissa pyöriteltynä ja voissa rapsakaksi paistettuna.

Ainiin, opin taannoin mielenkiintoisen faktan silakan ja sillin eroista. Ne ovat biologisesti samaa lajia, mutta Itämeressä kasvava silakka on sillin alalaji. Silakkaraja menee jossain Tanskan kohdalla, eli siellä missä Pohjanmeri alkaa. Sillit syövät Pohjanmeressä ja Atlantissa rasvaisempaa ravintoa, jolloin ne kasvavat huomattavasti isommaksi ja fäteimmiksi pieniin ja vähärasvaisiin silakoihin verrattuna. Muikku taas on sisävesissä elävä lohikaloihin kuuluva kalalaji, vaikka hyvin samanlaiselta muikut ja silakat maistuvatkin.

Hitsi, pitäis muistaa syödä enemmän muikkuja ja silakoita. Nytkin ostin reilut 400 gramma perattuja muikkuja, jotka maksoivat pöyristyttävät 4,5 euroa. Satsista riitti fisuja kolmelle tosi nälkäiselle syöjälle. Suomalaisten edullisten ja elinvoimaisten kalojen suosiminen kannattaa, sillä etenkin norjalaisen lohen kilohinnat ovat olleet viimeaikoina järkyttävän kalliita: kalakauppiaani kertoi Chilen jättimäisiin lohikasvattamoihin iskeneistä levälautoista, jotka ovat tappaneet kasvattamoiden kaikki kalat. Tästä syystä Norjan merilohen kysyntä on huipussaan ja hinnat ovat nousseet huomasti, sillä norjalaisia lohia toimitetaan nyt etenkin Pohjois-Amerikkaan.

Toinen asia, jonka unohtaa aina olevan niin halpaa, helppoa ja herkullista: perunamuussin. Miten se voikin olla niin hyvää? Kuka ei tykkäisi perunamuusista? Perunasose- ja peruna yleensäkin – on ihan best. Eikä muussin tekemiseen tarvita edes mitään perunansurvojaa, ghettotyyppi survoo perunansa viinipullolla (niin mäkin tein aikaisemmin). Viinipullo on muuten myös oikein oiva kaulin.

Sitten hehkutan vielä yhtä asiaa, nimittäin mummonkurkkuja/hölskytyskurkkuja, jotka on ehkä paras ja nopein lisäke koskaan. Etikkaiset kurkut leikkaavat hyvin rasvaisten ja suolaisten ruokien makua ja maistuvat ihanalta kesäpäivältä. Käytän lähes aina kurkkuihin kuivattua tilliä, koska sitä löytyy aina kuivakaapistani. Se toimii loistavasti tuoreen tillin korvikkeena ja mausteena kermaviilikastikkeissa.

Perunamuussiin valmistin tällä ohjeella ja mummonkurkut tällä (kurkkuja ei kyllä tarvitse kuoria ja 15 minuutin maustuminen riittää).

PAISTETUT MUIKUT
n. 400g perattuja muikkuja
1 dl ruisjauhoja
suolaa
2 rkl voita

Huuhtaise kalat nopeasti ja valuta. Kääntele kalat jauhoissa. Heitä voi paistinpannulle ja lado kalat limittäin kuumalle pannulle, suolaa kevyesti ja paista kohtalaisella lämmöllä kauniin ruskeiksi molemmin puolin.

Tarjoa paistetut muikut perunamuusin, kermaviilikastikkeen ja mummonkurkkujen kera.

Muikut ovat parhaita paistettuina. Kiinnostaisi tehdä myös dijon-sinappiin tehtyjä oopperasilakoita (mikä mahtava nimi ruokalajille!), näitä sitruunasilakoita tai piparjuurella maustettua silakkalaatikkoa. Pitäisi tehdä myös pitkästä aikaa boqueroneseja silakoista. Etikassa kypsytetyt espanjalaiset valkosipulisilakat vaativat ehkä oman postauksensa – se on ehkä kaikista kysytyin resepti, minkä joudun aina jakamaan kavereille vietyäni boqueroneseja johonkin illanistujaisiin tai mökkireissuille.

Oonkohan ollut edellisessä elämässäni silakkakalastaja?