Koomikko Ali Wong sanoo Netflix spesiaalissaan katsovansa 20-vuotiaita tyttöjä kadehtien, koska tietää näiden nukkuvan öisin ihanaa, syvää, teinitytön unta. Tunnen hengenheimolaisuutta, sillä muistan, miten vielä muutama vuosi sitten kellahdin iltaisin sänkyyn ja nukahdin vain muutamaa minuuttia myöhemmin ja nukuin koko yön ja heräsin aamulla virkeänä. Ah, the times.

Viimevuosina unenlaatuni on huonontunut aika paljon. Aloin “kärsimään” eräänlaisesta parasomniasta, yöllisistä kauhukohtauksista. Kärsimään on höhlä termi, sillä en yleensä muista kohtauksia aamulla, mutta mieheni herää niihin ja raportoi. Kauhukohtaukset ovat yleisiä pienillä lapsilla, mutta harvinaisia aikuisilla. Kohtauksen englanninkielinen nimitys on night terror tai sleep terror. (Englanniksi niistä löytyy vähän enemmän tietoa netistä, kuin suomeksi.) Vaikka en yleensä muista kohtauksia, toisinaan herään omaan ääneeni, kun huudan istualtani sängyssä apua. Kirjaimellisesti hoen maanisesti; “apua apua apua apua apua apua.” En koskaan muista nähneeni unta, enkä tiedä miksi olen peloissani. Kauhukohtaukset tapahtuvat ilmeisesti unen sellaisessa vaiheessa, ettei kohtauksen kokeneelle jää siitä muistijälkeä. Kyseessä ei ole painajainen, vaan aivojen jonkinlainen häiriö, kun nukahtaja yrittää siirtyä unen alkuvaiheen kevyestä unesta syvempään uneen.

Vihreät villaviltit: Lapuan Kankurit
Peitot, tyynyt ja puuvillalakanat: Familon

Kyseisestä unihäiriöstä on aika vähän tutkimustietoa, mutta netissä väitettiin, että jos kärsii kauhukohtauksista aikuisena, voi myös riski psykoosiin joutumisesta kasvaa. Höhhöö, sitä odotellessa. (Jos lukee netistä tietoa omasta terveyden tilastaan, kannattaa suhtautua varsinkin Amerikkalaisiin sivustoihin pienellä kritiikillä, kaikesta löytyy aina worst case scenario.)

Joidenkin lasten kohtaukset saattavat kestää tosi pitkään, jopa 20 minuuttia ja joissain lähteissä kielletään panikoivan uneksijan herättäminen, sillä kauhukohtauksesta kiihtynyt ihminen voi näyttää valveilla olevalta, mutta olla todellisuudessa edelleen unessa ja kauhupäissään heittäytyä väkivaltaiseksi. (Jenkeissä tietenkin joku mies oli murhannut vaimonsa unissaan. Vaimo joutui hautaan ja mies linnaan.)

Nyt kohtauksia ei ole ollut hetkeen, mutta tällä hetkellä kärsin unettomuudesta. Jeee, ojasta allikkoon. Unettomuus on kauhukohtauksia paljon ärsyttävämpää – hereillä pyöriminen on turhauttavaa, eikä siihen oikein auta mikään niistä perus ehdotuksista: älä tuijota iltaisin puhelinta, keksi iltarituaaleja, tuuleta, ulkoile, älä syö iltaisin raskasta ruokaa. Olen kuunnellut musiikkia, noussut ylös, lukenut kirjaa, mennyt kylpyyn ja meditoinut.

Unettomuus on satunnaista, mutta jatkuvaa. Joskus pyörin sängyssä tuntikausia saamatta unta. Joskus tunnen jo nukahtavani ja sitten yhtäkkiä, PING: olenkin super hereillä, silmät auki, eikä unesta ole tietoakaan. Joskus nukun syvää normiunta, ilman mitään ongelmia. Välillä unettomuuteen auttaa se, että siirryn sohvalle nukkumaan.

Villapeitto ja keittiöpyyhe: Lapuan Kankurit
Night snacks: Kampin K-Kauppa
Kulhot: Ulla Fogelholm

Olen panostanut ihanimpiiin peittoihin ja tyynyihin (Familonin untuvapeitot ja tyynyt: niiistä lisää pian!!), raikkaisiin, rapeisiin lakanoihin ja tehnyt meidän makuuhuoneesta elektroniikkavapaan, vaalean huoneen, joka on mahdollisimman levollinen, mutta tiedän, että nyt pitäisi varmaan mennä käymään jossain unitohtorilla, sillä unettomuus alkaa vaikuttaa valveilla olooni: Olen välillä päivisin tosi uupunut, haluton tekemään asioita ja jotenkin tympeä. Se vaan unohtuu helposti, kun parin unettoman yön jälkeen tulee kaksi normiyötä, joiden jälkeen herään pirteänä. Silloin en jaksa käyttää aikaani unesta murehtimiseen. Pelkään myös, ettei lääkäristä ole mitää hyötyä. En jaksaisi mitenkään kuunnella niitä tylsiä, hyödyttömiä nukahtamisvinkkejä.

Sen sijaan tutkin juuri uusia patjoja, sillä epäilen futonpatjamme olevan liian kova selälleni. Nukun usein kyljelläni tyyny polvien välissä ja se voi kuulemma olla merkki siitä, ettei patja ole tarpeeksi pehmeä ja tue selän optimaalista asentoa! Luin myös, että vääränlainen patja voi aiheuttaa unettomuutta, koska keho ei pääse rentoon, sille luontaiseen asentoon. Sohvamme on sänkyä paljon pehmeämpi, ehkä siksi saan sohvalla unta?
Lisäksi sohvalla ei tarvitse huolestua siitä, että oma pyöriminen herättää vieressä kuorsaavan puolison, jonka hämmästyttävät unenlahjat ärsyttävät unettomina öinä yllättävän paljon: “Aikuinen mies – miten se voi nukkua tollaista teiniunta!?”

Kiinnostaa myös teidän kokemukset! Ja patjasuositukset! Sellaiset univinkit, joissa mainitaan elektroniikkalaitteiden pois laittaminen paria tuntia ennen nukkumaan menoa, ei kiinnnosta.