Ai että. Vaikka juhlien jälkeen asunto näyttää seuraavana päivänä aivan kaaokselta, Niin silti fiilistelen aina ruokapöydällle jäänyttä suursotkua, jonka railakkaat eilisillan asetelmat näyttävät maalauksellisen kauniilta.

Tänään kaaos näytti niin kauniilta, että siitä oli pakko ottaa valokuva.

Minikämppämme oli eilen täynnä ihmisiä, kun pidimme ystäville kolmen ruokalajin unkarilais-serbialaisen illallisen kotiinpaluun jälkeen. Päätimme jo reissun alussa, ettemme tuo matkaltamme varsinaisia tuliaisia, vaan tuliaisena toimisi kokkaamamme illallinen.

Tarjoilimme alkupalaksi läjäpäin unkarilaisia makkaroita, körözöttiä eli juusto-paprika-kuminalevitettä, serbialaista ajvaria eli paahdettua munakoiso-paprikalevitettä, transylvanialaista suolaa, tulista paprikadippiä, leipää ja serbialaista salaattia. Alkupalojen kyytipoikana juotiin paprikasta tehtyä pálinkaa, eli unkarilaista pontikkaa.

Pääruoaksi tein goulassikeittoa, joka btw maistui paljon paremmalta kuin mikään unkarissa syödyistä gulassisoppa. Omakehu haisee mutta maistuu hyvältä.

Jälkkäriksi syötiin unkarilaista kakkua ja juotiin serbialaista rakiaa eli hunaja-luumupontikkaa.

Välikommentti: mehiläisvahasta valmistetut kynttilät palavat ihan järjettömän kauan. Martin markkinoilta ostetut kynttilät paloivat koko illan, eli kello 18-04 välisen ajan. Kymmenen tuntia! Kreisiä.

Ilta oli erittäin onnistunut ja meillä oli niiiiiin hauskaa. Soitimme unkarilaisia ruoko- ja savipillejä pitkälle yöhön saakka (soriiiiii naapurit!).

Hitiksi muodostuneet ruokopillit ovat ihan nerokkaita: ne eivät ole varsinaisia soittimia vaan tosi kovaäänisiä vahvistimia hyräilylle. Niitä soittaessa tuntuu, että osaisi muka oikeasti soittaa jotain instrumenttia. Patakakkosen legendaarinen tunnari oli ehkä illan soitetuin ruokopillibiisi.

Sovimme eilen yhdessä, että jatkossa kaikkien pidempien ulkomaanreissujen jälkeen kaikkien on järjestettävä tuliaisdinneri. Lyhyempien esim. viikon lomien jälkeen voi myös pitää illallisen jos itse niin haluaa. Vink vink Kirsikka, haluaisin marokkolaisen illallisen parin viikon kuluttua. Joku ihana tagineruoka olisi ihana, kii-toooos.