Heinäkuu meni menojaan ja eletään jo pitkällä elokuussa. Hitaan bloggaajan periaatteita noudattaen sain vasta nyt aikaiseksi tehdä koosteen kuukaudesta, joka monin tavoin oli upea ja säiden puolesta poikkeuksellinenkin. Näitä kuukausikoosteita teen aina silloin tällöin ja vaikka epäilenkin, että tuskin ne ketään kiinnostavat, teen niitä ihan omaksi ilokseni - ja sen tähden, että sitten, kun muisti alkaa tehdä tepposiaan, voin käydä sitä täällä teroittamassa;)

Heinäkuun alku meni töissä ja sainpa ennen lomia yhden kuumetaudinkin potea. Ehdimme kuitenkin isännän kanssa paseerata Turun jokiviertä, käydä nuorten kanssa syömässä ja viettää viikonloppuja Sauvon farmilla paossa sauna- ja kylppäriremonttia, joka jatkui aina lomaamme saakka.



Kun loma vihdoin alkoi, lähdimme saman tien Pohjois-Karjalaan mökille ja vietimme siellä helteisiä ja muistorikkaita päiviä äitini ja veljeni kanssa. Noista päivistä kerroin jo aiemmassa postauksessani "Kun sielussa soivat yhtä aikaa ilo ja haikeus" enkä niihin tässä enää palaa vaan kiitän kaikkia teitä, jotka kävitte täällä vierailulla ja jotka kommenttiboksiin viestinne jätitte, sillä ihmeekseni tuo postaus muodostui yhdeksi blogini luetuimmista. Olen otettu, sillä tuotakin postausta kirjoittaessani mietin, julkaisenko sen ollenkaan, kun ajattelin, ettei se ketään kiinnosta.

Mökiltä tultuamme aloimme pikku hiljaa siivota kodinhoitohuonetta ja vaatehuonetta sekä purkaa remontin aikana kertyneitä pyykkivuoria. Jo lomamme alussa alkanut helle jatkui ja ilmalämpöpumppu hyrisi viilennystä - silti hiki virtasi.


Saimme myös Micu-kisulin vieraaksemme ja isäntä meni aika lailla sekaisin muustakin kuin helteestä;) Micu tosin hieman hillitsi siivousintoamme, sillä sen näkyville ei voi esim. lajiteltavia pyykkejä jättää; tämä vekkuli kun on varsinainen täystuho ja jyrsii etenkin sukat ja neuleet rei`ille;)

No - aikaa järjestellä paikkoja on sittenkin, kun säät viilenevät ja ulos ei viitsi nenäänsä pistää. Ja kun Micu on kotonaan tyttären luoVniea.


Vietimme muutaman päivän Sauvon farmilla ja kävimme Turussakin mm. Kansainvälisillä markkinoilla herkuttelemassa eri maiden herkkuja.


Markkinoilta ostin itselleni lierihatun - pitäähän se kukkahattutädillä yksi kukkahattu sentään olla;) Tosin tuo kukallinen nauha hatusta lähti siitä aika vauhdikkaasti. Harvoin hattuja käytän mutta omaksikin yllätyksekseni tähän olkihattuun ihastuin ja vaikka isäntä oli mukana makutuomarina, oli hänen kommenttinsa tuosta kuvasta: näytät ihan Nuuskamuikkuselta!


Herkkujen, vaatteiden, käsitöiden ja korujen lisäksi on markkinoilla laaja kukkatori ja olen niitä sieltä aiempina vuosina ostanut - nyt en, vaikka niitä siellä ihailinkin, sillä olimme isännän kanssa lähdössä kuun lopulla matkalle Varsovaan ja kukat eivät olisi ehtineet ilahduttaa kuin muutaman päivän - eivät ehkä niitäkään, sillä Micu olisi ne kyllä tuhonnut. Ja hellesäät saattaneet tuhotyöt loppuun.


Heinäkuun viimeisellä viikolla lensimme Riikan kautta Varsovaan ja vietimme siellä 5 päivää. Kuvassa juon ties kuinka monetta cappuccino -kupillista ja odottelen Varsovan konetta - odottelua kesti 6 tuntia ja sanonpa vain, että onneksi takaisin tullessa oli huomattavasti lyhyempi vaihtoaika. Ei cappuccinoakaan ylen määrin tähänkään ladyyn mahdu, sillä sitä tuli myös Varsovassa nautittua aikamoiset määrät!

Hikisiä olivat päivät Varsovassakin ja niistä kerron joskus enemmän - kunhan saan aikaiseksi.

Kotiin tultuamme saimme jälleen Micun viikonlopuksi hoitoon ja isäntä valmistautui jo töiden alkuun. Itse lomailen vielä tämän viikon ja yritän saada huushollin kaaokseen jotain tolkkua. Tai sitten lueskelen dekkareita, suunnittelen uusia remontteja ja otan päivätorkkuja;)

Heinäkuu - kiitos, olit hyvä, vaikka hien lisäksi virtasivat muutaman otteeseen kyyneleetkin: Pohjois-Karjalasta lähtiessä haikeuden ja ikävän kyyneleet, Varsovan Polin -museossa, Puolan juutalaisten historian museossa, surun kyyneleet ja kotona tätä kuukautta muistellessa kiitollisuuden ilonpisarat.

Voi ystävät - kerätään ja kerrytetään muistoja! Eletään täysillä tätä päivää ja muistetaan kiitoksella niitä, jotka jo olemme saaneet kokea.

Millaisia muistoja sinun heinäkuustasi jäi?