Tällä viikolla on vietetty Vaatevallankumouksen viikkoa. Helppo tapa tällä viikolla ottaa kantaa on ottaa kuva vaatteesta väärinpäin ja kysyä Who made my clothes? Tavoitteena on saada vaateteollisuudesta vastuullisempi ja läpinäkyvämpi. Tämän yhteydessä on tapahtumia pitkin maailmaa ja Suomea, lisätietoa aiheesta löydät täältä. Tällä viikolla tuli neljä vuotta Rana Plazan vaatetehtaan romahduksesta, jossa kuoli yli tuhat ihmistä ja loukkaantuneitakin oli reilut parituhatta. Tämä aihe pistää kohdallani aina vihaksi ja aihe on minulle entuudestaankin tuttu. Vaatteiden eettisyydestä olen kirjoittanut aiemmin täällä. Sillä on väliä mistä vaatteesi ostat, ihan oikeasti! Tällä hetkellä vaatekaappini koostuu 10% uusista vaatteista (lähinnä alusvaatteista), 10% omatekemistä (lähinnä äitini) ja loput 80% on kirppiksiltä. Kuvankin paita on kirppislöytö ja lapuissa vielä, eli edellistä omistajaa tämä ei ollut mielyttänyt, minua kyllä!
Viime vuosi meni pohtiessa omaa kulutusta varsinkin vaatteiden suhteen. Otin haasteen vastaan nimeltään Vuosi ilman uusia vaatteita 2016. Vuoden aikana sai tehdä kolme poikkeusta, mutta kohdallani niitä tuli noin kymmenisen kappaletta. Koin vuoden osaltani onnistuneeksi, sillä en hakenutkaan tällä tempauksellani täyttä ehdottomuutta vaan enemmänkin oman itseni herättelyä. Kovan koulun kävinkin lävitse, sillä kaupat olivat täynnä toinen toistaan kauniimpia vaatteita ja kuoseja, malleja jotka olisivat olleet varmasti täydellisiä päälläni. Samalla se kuitenkin herätti minut ajattelemaan länsimaalaista kulutustapaamme. Kuten joka vuosi, kiersin paljon kirppareita ja tein todella hyviä löytöjä aina takeista urheiluvaatteisiin todella huokeaan hintaan. Tätä tulen jatkamaan varmasti hamaan loppuun saakka ja tällä hetkellä olenkin innostunut suuresti facebookin kotimaisten vaatteiden kirppisryhmistä sekä alkanut tekemään myös itse vaatteitani.
Related Articles
Olen paljon pohtinut sitä mitä ihminen todella tarvitsee ja se ei ole paljoa. Vaatekaapissa laadukkaat, ajattomat sekä moneen sopivat ja monelle sopivat yksinkertaiset vaatekappaleet ovat pitkällä tähtäimellä säästö luonnolle sekä lompakolle. Laadusta joutuu pitää maksaa, läpinäkyvästä toiminnasta joutuu pitää maksaa, kunnolla ommelluista saumoista joutuu pitää maksaa, kestävästä materiaalista joutuu pitää maksaa, istuvasta mallista joutuu pitää maksaa ja kuten meilläkin niin työstä pitää maksaa. Olen päättänyt, että jos rahaa ei vain ole niin mielummin kulutan vanhat vaatteeni ihan rikkipoikki ja säästän laadukkaaseen kuin ostan halvalla.
Onneksi Tampere on täynnä toinen toistaan ihanempia kirpputoreja, sillä toisen roska voi olla toisen aarre. Olen kiertänyt paljon enemmän vielä kirpputoreja kuin ennen, tehnyt mielettömiä löytöjä iloiten niistä ja jos jokin ei ole ollutkaan kiva niin eteenpäin seuraavalle kirpputorille vaan. Vielä Lohjalla asuessamme järjestin muutaman kerran vaihtobileet, joista itse nautin suuresti. Kaikki toi ylimääräisiä vaatteita, kenkiä, asusteita ja vähän kaikkea muutakin ja tavarat löysivät uuden kodin. Tällä tapaa saimme helposti uutta väriä ja iloa vaatekaappeihin ja tiesimme, että rakkaallekin epäsopivalle vaatekappaleelle saisi hyvän kodin.
Vuoden aikana olin ajattelemaan vähemmän itsekäästi, ajattelemaan sitä mitä oikeasti tarvitsen ja mitä en sekä ymmärtämään vielä paremmin rahan arvoa. Toki vielä on opittavaa, vielä voisi rankemmalla kädellä katsoa omaa vaatekaappiaan ja vielä voisi pärjätä vähemmillä määrillä, sillä omistan liikaakin vaatteita. Ja nimenomaan niitä väärän kokoisia! Miksi ostaa uusia kun vaatekaapeista löytyy jo kaikkea? Nyt kevään aikana täytyy taas varata kirppispöytä ja opetella luopumaan turhasta.
Mitä tunteita aihe sinussa herättää?
